Huh heijakkaa – eurovaalit on sitten lusittu, ja politiikan tarkkailijat siirtävät katseensa kohti kokoomuksen puheenjohtajavalintaa ja ministerirulettia. Ei käy elo tylsäksi.

Sunnuntainen EU-vaali oli demareille katastrofi ja perussuomalaisille täydellinen antikliimaksi. Demareiden kannatus jäi sokeeraavan huonoksi ja antoi tuoreelle puheenjohtajalle Antti Rinteelle surkean lähdön. Tässä riittää pureskelemista pitkiksi ajoiksi.

Rinne on tosin puurtanut puheenjohtajana vasta pari viikkoa, joten demareiden alhosta ei pelkästään uutta puhista voi syyttää. Kannatusahdingon syyt ovat syvemmällä.

Ja entäpä perussuomalaiset? Koko Eurooppa juhlii oikeistopopulististen ja EU-kriittisten puolueiden voittoa – mutta Suomessa jytky (vai pitäisikö sanoa Brytky) jäi saamatta. Vaikka meppien paikkaluku nousi yhdellä, EU-tulos oli valtaisa pettymys puolueelle, jonka ykkösteema on EU-kritiikki.

Euroopassa oikeistopopulistit menestyivät odotettua huonommin maissa, joissa ne ovat olleet vahvoilla: Suomessa ja Hollannissa. Populistipuolueet taas eivät ole olleet yhtä merkittävissä asemissa maissa, joissa kannatuksen nousu oli suurta.

Kyseessä olivat siis puhdasoppiset protestivaalit.

Ranskassa avoimen muukalaisvastainen, äärioikeistolainen Kansallinen rintama sai neljänneksen äänistä, ja sen meppimäärä nousi kolmesta 24:ään. Saa nähdä, miten joukkio pärjää Euroopassa – moni puolue ei halua olla sen kanssa tekemisissä.

Puolueen puheenjohtajan Marine Le Penin kerrotaan osallistuneen ainoastaan yhden kerran työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan kokoukseen, jonka jäsen hän on.

Monet euroskeptikot ovatkin herättäneet huomiota Euroopassa sillä, että he eivät ole osallistuneet työntekoon. Palkka ja päivärahat juoksevat, mutta poliitikkoja ei näy. Tämä ei koske perussuomalaisten Sampo Terhoa, joka osallistuu siinä missä muutkin.

Toinen äänivyöry tuli Britannian populistipuolueelle Ukipille, joka pesi konservatiivit ja työväenpuolueenmennen tullen – ja josta tulee merkittävä tekijä myös Britannian sisäpolitiikassa. Ukipilla ei ole ollut edes omaa edustajaa Britannian parlamentissa – nyt puolue kolminkertaistaa meppiensä määrän.

Euroskeptikkojen vaikutusvalta riippuukin siitä, miten hyvin he saavat rivinsä järjestymään. Tähän mennessä porukka on ollut erittäin hajallaan.

Suomessa Alexander Stubb sai enemmän ääniä kuin koko RKP yhteensä. Se on melkoinen saavutus yhdeltä mieheltä.

Kokoomuksen ministeriryhmästä Brysseliin lähtee myös Henna Virkkunen. Pääministeri Katainen häippäsee niin ikään Euroopan ytimeen – ja jos Jan Vapaavuori tai Paula Risikko nousee puolueen puheenjohtajaksi, kokoomuksella on edessään melkoinen ministeriruletti. Siinä vaiheessa mahdollista on myös suurempi kierto, jolloin maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen menee vaihtoon.

Ministerispekulaatioihin on melko mahdoton lähteä, sillä kaikki riippuu kokoomuksen tulevasta puheenjohtajasta. Todennäköisiä nimiä ovat kuitenkin Petteri Orpo ja Lenita Toivakka. Anne-Mari Virolainenkin olisi vahvoilla, mutta hän tulee samasta vaalipiiristä kuin Orpo. Puolueessa nosteessa ovat myös nuoret Sanni Grahn-Laasonen ja Lasse Männistö.

Demarit taas päättävät omista ministerinsalkuistaan tällä viikolla. Antti Rinne onkin jo vihjannut, että vaalituloksella on vaikutusta salkkurumbaan. Hän voikin nostaa valtiovarainministeriksi itseään kokeneemman Eero Heinäluoman ja tyytyä itse työministerin salkkuun.

Jotkut politiikan tarkkailijat veikkaavat, että Rinne veisi puolueensa oppositioon jo nyt.

Yksi vaihtoehto on, että Rinne ei itse ota vastaan ministerinsalkkua, mutta puolue jatkaisi hallituksessa. Tämä valinta tekisi Rinteestä heikon puheenjohtajan – ja tuskin sopisi myöskään kokoomukselle. Silloin vaikuttaisi siltä, että koko Sdp on puoliksi oppositiossa.

Jotta melkoista hulinaa. Tässähän menee pää ihan pyörälle – maa järisee niin Brysselissä kuin Suomessakin. Ja jos joku vielä tässä vaiheessa kehtaa sanoa, että jääkiekko on politiikkaa kiinnostavampaa, minä puraisen.

Sanna Ukkola
Kirjoittaja on A-studion politiikan toimittaja