A-studio pyysi helmikuun alussa kaikkia 13:a suomalaista europarlamentin jäsentä eli meppiä pitämään kevään ajan kirjaa tapaamisistaan niin sanottujen lobbareiden kanssa. Kaikki lähtivät mukaan, toiset tosin innokkaammin kuin toiset.
Kolme kuukautta kestänyt seuranta tuotti yhteensä 216 tapaamismerkintää sekä useita kymmeniä mainintoja lobbareiden sähköposteista ja puheluista. Ahkerimmat päiväkirjanpitäjät kirjasivat useita kymmeniä tapaamisia, osa tyytyi muutamiin tärkeimpiin.
Merkintöjen määrä ei kerro siitä, miten ahkera tai aikaansaava edustaja on todellisuudessa ollut. Meppien työn määrä vaihtelee huomattavasti vaalikauden aikana sen mukaan, millaisia lakiesityksiä hänen valiokunnassaan on käsittelyssä ja minkälaisia raportointitehtäviä hänelle sattuu.
Osa mepeistä korosti taustakeskusteluissa, että avustajien tapaamiset lobbareiden kanssa ovat myös tärkeitä. Tyypillisesti parlamentin jäsenillä on ainakin kolme avustajaa Brysselissä ja yksi kotimaassa, joten tehokkaalla delegoinnilla meppi voi moninkertaistaa verkostonsa.
Pyysimme siksi myös avustajia kirjaamaan tapaamisia.
Vaalikauden lopulla mepeillä vähemmän töitä
Nyt istuva parlamentti oli seuranta-aikana lopettelemassa vaalikautta. Parlamentaarikot painottivatkin usein, että kauden tärkeimmät työt on jo tehty, eikä tämän kevään merkinnöistä näy heidän todellinen työmääränsä.
Keskustan Riikka Pakarinen (entinen Manner) ratkaisi ongelman siten, että hän lähetti tapaamismerkintöjään aiemmalta esimerkkikuukaudelta, kesäkuulta 2011. Tuolloin hänellä oli useita tapaamisia maatalouden ja teollisuuden edustajien kanssa.
Vihreiden Satu Hassi oli tämän seurannan perusteella selvästi ahkerin; hän lähetti jopa tietoa lobbareilta saamistaan sähköposteista. Keskustan Anneli Jäätteenmäki puolestaan lähetti vain yhden merkinnän: tapaaminen Suomen maataloustuottajien MTK:n edustajan kanssa maaliskuussa.
Lobbauksella tarkoitetaan yrityksiä vaikuttaa lainsäätäjään siten, että tämä edistäisi vaikuttavan tahon kannalta suotuisaa lainsäädäntöä. EU:lla on ns. avoimuusrekisteri järjestöistä, jotka katsotaan virallisesti lobbareiksi. Tässä rekisterissä on 6 597 järjestöä, joista 102:n kotipaikaksi on merkitty Suomi.
Rekisteriin kuuluvat lobbarit sitoutuvat noudattamaan hyvää edunvalvontatapaa, eli muun muassa ilmoittamaan rehellisesti, mitä ja kenen etuja valvotaan, mitkä ovat tavoitteet ja päämäärät. Rekisteröidyn lobbarin on myös ilmoitettava pyydettäessä kaikki ne tahot, joiden asialla hän liikkuu.
Käytännössä mepit tapaavat myös tahoja, jotka eivät ole rekisteröityneet edunvalvojiksi. A-studion seurannassa kirjattiin tapaamisia muun muassa kotimaisten kansalaisjärjestöjen, kunnallispoliitikkojen ja jopa yksityishenkilöiden kanssa. Merkinnöistä ei aina käy ilmi, mikä tarkoitus tapaamisilla oli. Poliitikoilla on tietysti oikeus tavata myös äänestäjiään.
Huomattavan usein mepit tapaavat myös EU-koneiston omia ihmisiä kuten komission edustajia ja muita poliitikkoja. Myös kotimaiset viranomaiset ovat tärkeitä kontakteja, ennen muuta Suomen EU-edustuston edustajat.
Rahapeliyhtiöt ahkeria lobbaajia seurantajaksolla
Kotimaisista lobbareista ahkerimmilta vaikuttavat tämän seurannan perusteella rahapeliyhtiöt Veikkaus ja Raha-automaattiyhdistys RAY. Ne tosin ovat nyt näkyvästi esillä siksi, että sattuivat järjestämään mepeille juhlaillallisen juuri maaliskuussa.
Kiitoksiin oli aihetta, koska parlamentti ei ole suostunut avaamaan uhkapelimarkkinoita kansainväliselle kilpailulle.
Muuten tarjoilut vaikuttavat meppien omien ilmoitusten perusteella sangen vaatimattomilta.
"Yhdistys oli keittänyt kahvia ja tehnyt leivoksia", Sirpa Pietikäinen raportoi antia tapaamisesta Tampereen viittomakieliset ry:n kanssa 11. helmikuuta.
Koko lobbariseurannan aineisto on koottuna taulukkoon Googlen Drive-palvelussa, josta löytyy valtaosa meppien merkinnöistä sellaisenaan. Taulukko sisältää tapaamisen ajankohdan, tavattujen tahojen tai henkilöiden nimiä ja meppien itse valikoimia tietoja käsitellystä asiasta.