SDP valitsee Seinäjoen puoluekokouksessa huomenna perjantaina puoluejohtajan. Puheenjohtajaehdokkaiden Jutta Urpilaisen ja Antti Rinteen kannattajat hakevat paraikaa kannatusta omiin leireihinsä.
Seinäjoella tehdään piirien sopimuksia, tuetaan ehdokkaita ja saatetaan luvata ääni tietylle ehdokkaalle. Poliittisessa slangissa sitä kutsutaan junttaamiseksi.
Tutkija Arja Alholta kysyttiin Yle Radio Suomen Ajantasassa, että eikö junttaaminen näy julkisuuteen?
– Se ei näy. Ei senkään takia, että se ole oikein kivaa, vastaa Alho.
Alho työskenteli SDP:n kansanedustajana vuosina 1983–1999 ja 2003–2007, sekä toimi toisena valtiovarainministerinä 1995–1997.
Ehdokkaat ovat ajautuneet nurkkiin
Alhon mukaan SDP:n puheenjohtajakamppailussa ehdokkaat joutuivat poteroihin.
– Jutta Urpilainen ajautui valtiomies/nainen –nurkkaan. Keskustelu Antti Rinteestä haastajana johti hänet puolestaan ay-jäärä -nurkkaan. Kumpikaan ei sieltä oikeastaan päässyt pois.
Puheenjohtajavaalista on tehty tulkintaa, jonka mukaan Rinne haikailee menneisyyteen, jossa valtio tuki telakoita, kun puolestaan Urpilainen ajaa modernia markkinayhteiskuntaa. Alhon mukaan arvio on väärä.
– Sen verran finanssikriisistä pitää oppia, jos ei sitten jaksa muistella 90-luvun valtavaa talouslamaa, että eihän markkinavoimiin uskominen tällä hetkellä ole mitenkään modernia ja tulevaisuuteen luotaavaa.
– Tulevaisuutta ja modernia on hakea pelisääntöjä markkinataloudelle. Ei taas pidä odotella seuraavaa kriisiä joka sitten panee maailman polvilleen, Alho lisää.
”Rinne puhuu raikkaasti”
Alho ihmettelee sitä, että Rinnettä pidetään menneisyyden miehenä ja viitataan savupiipputeollisuuteen.
– Hän on toimihenkilökentästä. Mielestäni on aika hyvä asia, että hän ajaa jäsentensä etuja eikä suinkaan inise. Totta kai poliittisen puolueen johtajana hänen pitää sitten hakea vähän toisenlaisia painotuksia, mutta näytöt tulevat siitä mitä hän on tehnyt.
Rinteen ajatuksissa Alhoa viehättää se ajatus, että julkisella vallalla pitää olla aktiivinen rooli yhteiskunnassa.
– Yhteisöllisyys ei ole pelkästään sitä, että rakasta lähimmäistäsi, ja käynpä katsomassa naapurin mummoa. Kouluissa on aina ne oppilaat, ja sairaaloissa on aina ne potilaat. Sen takia julkisella vallalla ja sen palveluilla on merkitystä, ja sen kyvyllä pistää pökkiä pesään kansantalouteen. Siitä Rinne puhuu raikkaasti, sanoo Alho.
”Jos kannatus on 15 ja puoli, niin silloin on epäonnistunut”
Alhon mukaan puoluejohtajan rooli korostuu politiikassa liikaa.
– Tämähän on se Urpilaisen taakka, että vaikka kuinka ahkerasti on lukenut niitä papereita ja kantanut selkä vääränä muistioita yömyöhään luettavaksi, niin se ei nyt auta. Jos kannatus on 15,5 niin se on 15,5. Silloin on epäonnistunut.