Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin mielestä Suomessa ei ole aihetta kriminalisoida dopingaineiden käyttö Ruotsissa tehdyn mukaisesti.
- Tilannetta on kuitenkin seurattava, ja jos tulee esiin uusia kriminalisointia puoltavia perusteita, asiaa pitää pohtia uudelleen, Henriksson kertoo Yle Urheilulle.
Ruotsin lain mukaan on rangaistavaa muussa kuin lääketieteellisessä tai tutkimuksellisessa tarkoituksessa tapahtuva dopingaineiden pitäminen hallussa ja niiden käyttäminen. Suomen rikoslaissa merkittävänä erona Ruotsin sääntelyyn on, ettei dopingaineiden hallussa pitämisestä ja käytöstä lähtökohtaisesti rangaista.
Dopingrikoksesta kuitenkin tuomitaan myös se, joka pitää hallussaan dopingainetta todennäköisesti tarkoituksenaan levittää sitä laittomasti. Henriksson kertoo, että Suomessa vakiintuneen yleisen rikosoikeudellisen periaatteen mukaan rangaistavaa ei tulisi olla oman terveyden tai muiden omien etujen vaarantaminen tai vahingoittaminen.
- Onkin hyvin harvinaista, että tästä periaatteesta rikoslainsäädännössä poiketaan. Tärkein poikkeus itsensä vahingoittamisen rankaisemattomuuden periaatteesta on huumausaineiden käytön rangaistavuus. Huumausaineiden vaikutukset fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle ovat kuitenkin yleisesti ottaen huomattavasti suuremmat kuin dopingaineiden.
Ministeri tähdentää, että huumausaineet aiheuttavat myös riippuvuutta toisin kuin dopingaineet. Lisäksi huumausaineiden käyttöön liittyy myös usein muuta rikollisuutta.
- Dopingaineiden käytön säätämiselle rangaistavaksi ei siten ole esitettävissä samanlaisia syitä, jotka vaikuttivat huumausaineiden käytön säätämiseen rangaistavaksi.
Henriksson katsoo, että dopingaineiden käytön säätämisellä rangaistavaksi voisi tämän sijaan olla suoranaisia kielteisiä vaikutuksia.
- Dopingaineiden käyttöön ei nykyisin liity samanlaista syrjäytymistä kuin huumausaineiden käyttöön. Vaarana olisi, että dopingaineita käyttävät jättäytyisivät rangaistuksen pelossa esimerkiksi yhteiskunnan terveydenhuoltopalveluiden ulkopuolelle tai vaikkapa hakeutumatta alkoholiongelman vuoksi hoitoon.
Mahdollisuus sekaannuksiin, jos urheilun ja rikoslain määritelmät poikkeavat toisistaan
Ministeri myös muistuttaa, että jos dopingaineiden käyttö olisi rangaistavaa, joutuisivat kiinni jäävät urheilijat dopingaineiden käytöstä rikosoikeudellisen arvioinnin kohteeksi urheilutoiminnan piirissä annettavien rangaistusten lisäksi.
- Urheilijoille dopingaineiden käytöstä aiheutuu jo nyt varsin tuntuvia seuraamuksia kilpailukieltoineen, ja niin pitääkin olla. Lisäksi, jos dopingaineiden käyttö säädettäisiin rikoslaissa rangaistavaksi, olisi periaatteessa myös kilpaurheilussa ilmi tulleet dopingtapaukset tutkittava rikosasioina.
Henrikssonin mukaan sekaannuksia voisi aiheuttaa ensinnäkin se, että urheilussa ja rikoslaissa dopingaineiden määritelmät poikkeaisivat toisistaan. Urheilijaa voidaan kilpailukiellolla rangaista sellaisenkin dopingaineen käytöstä, jota ei rikoslaissa edes määriteltäisi dopingaineeksi.
- Lisäksi silloinkin, kun kyse olisi sekä urheilun että rikoslain kannalta kielletyn aineen käytöstä, olisi mahdollista, että näyttökynnyksen erilaisuudesta johtuen ratkaisut tuomioistuimessa ja urheilun järjestöissä poikkeaisivat toisistaan. Tällaiset tulkintaepäselvyydet voisivat merkittävästi vaikeuttaa nykyistä urheilujärjestöjen suorittamaa dopingaineiden käytön valvontaa.
Yle Urheilun haastattelussa dopingin käytön kriminalisointia ovat esittäneet Suomen Voimanostoliiton sihteeri Jari Rantapelkonen, Voimisteluliiton valmennuspäällikkö Anna Kirjavainen ja Taitoluisteluliiton toiminnanjohtaja Lea Åman.
Myös Suomen antidopingtoimikunnan lääketieteellisen johtajan Timo Seppälän mielestä olisi "ihan kiva", kun dopingin käytön voisi kriminalisoida yleensä yhteiskunnassa sekä urheilussa että sen ulkopuolella.
- En uskalla vielä antaa kyllä- ja ei-vastausta siihen, olisiko se kuinka hyödyllistä ennen kuin olen keskustellut asiasta vaikkapa oikeusministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön ja ADT:n kanssa, Seppälä sanoi aiemmin Yle Urheilulle.