On varhainen perjantai-ilta helmikuun lopulla. Hotelli Pasilan aulassa istuu teeveestä tuttu kaksikko. Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen ja Don Tamihan ne siellä supattavat. Lähestyn pöytää ja kysyn miehiltä, mitä täällä oikein juonitaan. Eurovaaliasioita kuitenkin?
Juhani Tamminen puhkeaa puhumaan jotain täysin kryptistä, ja Laaninen hymisee salaperäisesti. Myöntää kuitenkin, että juu juu, eurovaaliasioita hyvinkin.
Keskustan lista meni vastikään umpeen – ilman Juhani Tammista. Listalla kaikki ehdokkaat olivat keskustalaisia – viihdejulkkikset ja urheilustarat loistivat poissaolollaan.
Kepu ei päässyt yhteisymmärrykseen Tamin kanssa, ja aikataulutkin tulivat vastaan.
No, Don Tamille olisi vielä tilaa ainakin kokoomuksessa, jonka listoille hän on haikaillut julkisuudessa. Toinen asia on, haluaako kokoomus listoilleen julkisuudesta tutun mutta poliittisilta saavutuksiltaan heiveröisen Tammisen.
**Tunnustelut kykypuolueen kanssa **ovat vielä kesken, ja Tammisen päätös riippuu myös siitä, onko Ilkka Kanerva ehdolla. Tamminen ja Ike ovat hyviä kavereita, eikä Don halua lähteä kisaamaan ystäväänsä vastaan.
Tänä vuonna eurovaaliasetelmista puuttuvat julkkisehdokkaat lähes tyystin, jos ei muutamia tunnettuja toimittajia oteta lukuun.
Puolueet ovat oppineet, että pelkällä pintajulkisuudella ei kannata kalastella ääniä. Viime kierroksella julkkisehdokkaat floppasivat vaaleissa tyystin. Rannalle jäivät kike-elomaat, joonapuhakat, janisieviset ja atikismailit.
Ainoastaan SDP:n Mitro Repo sai paikan eurovaaleissa. Ja katso – paljonhan hän onkin saavuttanut Brysselissä! Ainakin yhden käpälöintikohun.
**Itse sain kunnian haastatella **julkkisehdokasta vuonna 2004, kun rallikuski Juha Kankkunen kisasi kokoomuksen listoilla. Mukava mies, mutta politiikasta täysin pihalla. Hän ei ollut kuullutkaan politiikan peruskäsitteistä, kuten tasaverosta, turvatakuista tai EU-ytimistä. Kioton sopimus oli "se ilmastojuttu".
"Vanhat mepit neuvovat, ja avustaja tekee esitykset. About kymmenen prosenttia sälästä on sellaista, mitä sun pitää tehdä itse", Kankkunen visioi tuolloin toiveikkaana.
No, eipä hän läpi päässytkään.
**Julkisuus ei toki automaattisesti **tarkoita, että ihminen olisi huono poliitikko. Kristilliset saivat nopeasta kävelytahdistaan julkkikseksi nousseesta Sari Essayahista ahkeran ja aikaansaavan mepin. Kun jututin pari vuotta sitten Brysselissä asuvia lobbareita, toimittajia ja virkamiehiä suomalaisten meppien työskentelystä Brysselissä, Essayah sai heiltä varsin hyvän arvosanan.
Puolueet ovat kalastelleet julkkisehdokkaita listoilleen siinä toivossa, että nukkuvien äänestäjien valtaisa joukko heräisi uurnille. Kun äänestysalueena on koko valtakunta, läpimeno edellyttää tunnettuutta. Julkkis on ollut puolueille värikäs viehe, tapa houkutella ääniä vakavastiotettaville ehdokkaille.
Julkkisehdokkaiden suuri määrä on kuitenkin halpa temppu: äänestäjien aliarvioimista ja europarlamentin trivialisointia tyhjänpäiväiseksi keskustelukerhoksi. Mielipidekyselyiden mukaan julkkisehdokkaat myös ärsyttävät kaikkien puolueiden äänestäjiä.
Eurokriisin myötä puolueet ovat viimein heränneet siihen, että pelkällä viihteellä, saarnalla tai nopeilla autoilla ei unionia pelasteta.
Sanna Ukkola
Kirjoittaja on A-studion politiikan toimittaja