Perussuomalaisten ryhmä odottaa uudelta johtajaltaan paljon. Monet ryhmän jäsenet pitävät Lindströmiä täsmäaseena taistelussa, jota perussuomalaiset käyvät sosialidemokraattien kanssa työläisten äänistä.
Lindströmiin kohdistuvat odotukset johtuvat siitä, että hänellä on takanaan pitkä ura paperiteollisuudessa ja alan työläisten edunvalvontatehtävissä. Uudessa perusryhmyrissä on sellaista duunarikarismaa, jollaisesta demariryhmässä alkaa olla puutetta.
– Demarien puntit vapisevat, sanoo Lindströmin kokenut puoluetoveri.
Lyhyen eduskuntauransa aikana Lindström on ottanut kantaa eritoten työelämän kysymyksiin. Se on luontevaa paitsi Lindströmin taustan takia, myös siksi, että hän on työelämä- ja tasa-arvovaliokunan jäsen.
Suuressa salissa Lindström on esiintynyt suomalaisen tuotannon ja teollisuustyöpaikkojen puolestapuhujana. Hän on nostanut noita teemoja esiin useinsuullisilla kyselytunneilla.
Tässä on muutama katkelma Lindströmin puheenvuoroista:
Tukilakkoja koskevasta lainsäädännöstä: –_ Näihin riitoihin tarvitaan aina kaksi osapuolta: on työnantaja- ja työntekijäpuoli. Tukilakko – minusta se on aivan väärä sana, se on yleensä mielenosoitus._
Valtion omistajapolitiikasta: – Näyttää siltä, että nykyinen valtionohjaus on ollut paitsi puutteellista, hyvin ristiriitaista. Valtion omistajuuspolitiikka vaatiikin uudistamista.
Valtionyhtiöiden johtajien palkoista: – Ei ole oikein, että talousvaikeuksissa oleva valtionyhtiö maksaa lähes miljoonaluokan vuosipalkkaa johdolle, jonka pätevyyttä voidaan oikeutetusti epäillä. Liian usein tämä niin sanottu osaaminen on perustunut työntekijöiden massairtisanomisen toteuttamiseen, kuten aivan tuore suunnitelma Kemijoki Oy:n yt-neuvottelujen aloittamisesta osoittaa.
Nuo puheenvuorot osoittavat, että Lindströmin pihvissä on kohtuullisen paljon punajuurta. Lindströmin lieneekin helppo löytää työelämän kysymyksissä yhteistyön eväitä sekä sosialidemokraattien että vasemmistoliittolaisten kanssa. Siitä seikasta saattaa seuraavien eduskuntavaalien jälkeen olla hyötyä sekä Lindströmille että perussuomalaisille, jos Lindström tulee uudelleen valituksi Arkadianmäelle.
Lindström on eduskunnassa hyvän työtoverin maineessa. Häntä kehuvat sekä omat että vieraat. Mies mainitaan muun muassa kuuntelevaksi, oma-aloitteiseksi, sovittelevaksi ja ahkeraksi. Hän antoi vakuuttavan näytön sovittelevuudestaan heti eduskuntaryhmän tekemän valinnan jälkeen. Lindström kuittasi ryhmänjohtajan vaalin hävinneen Pirkko Ruohonen-Lernerin katkerat kommentit isällisen myötätuntoiseen ja ymmärtäväiseen tyyliin.
Lindström ei ole sortunut minkäänlaiseen koheltamiseen eikä sanallisten sammakoiden päästelyyn niin kuin eräät muut aloittelevat perusparlamentaarikot. Sikälikin Lindströmissä on ryhmänjohtaja-ainesta, mutta onko hän toisaalta liian pehmo mies kurittomuuteen taipuvan ryhmän ohjaksiin? Onko Lindströmin pihvissä kylliksi sika-nautaa, jotta ryhmä syö tilanteessa kuin tilanteessa mukisematta hänen tarjoamansa appeen?
Eduskuntaryhmän johtajan paikka on tuulinen joka puolueessa. Ryhmyrillä tuppaa aina olemaan monta kadehtijaa. Ryhmän puheenjohtajuus avaa Lindströmille tien moniin sellaisiin neuvottelupöytiin, joihin moni ryhmätoverikin mielisi päästä. Mutta puoluetovereissa kateutta herättänee eritoten se, että uusi luottamustehtävä nostaa Lindströmin puheenjohtaja Timo Soinin lähimpien työtoverien joukkoon. Se jos mikä on asema, jota perussuomalainen rivikansanedustaja halajaa.
Toistaiseksi Lindströmillä on meneillään ryhmänsä kanssa kuherruskuukausi. On selvää, että se muuttuu pian raastavaksi arjeksi. Lindström saakin varautua siihen, että ajan oloon puoluetoverit esittävät hänen toiminnastaan myös happamia arvioita.