Helsingin vanhusneuvosto rohkaisee sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia puhumaan ikäihmisten kanssa alkoholinkäytöstä.
THL:n tietojen mukaan alkoholista on tullut ikääntyneiden arkea ja täysraittiita on vähän.
Vanhusneuvoston puheenjohtajan Sirpa Asko-Seljavaaran mukaan yli kymmenen prosenttia 65-vuotiaista juo niin, että siitä aiheutuu ongelmia. Juomisen syinä ovat usein yksinäisyys, alavireisyys ja tekemisen puute.
- Kun ei ole tarpeeksi tekemistä kun jää eläkkeelle, helposti tarttuu pulloon. Ja kun aamulla ei tarvitse lähteä minnekään, ottaa vähän enemmän viiniä ja siinä se on.
Pahiten alkoholisoituneita ovat juuri eläkkeelle jääneet, 65-69-vuotiaat miehet.
- Usein he ovat eronneita, voi olla akateeminen loppututkintokin, mutta jotenkin on syrjäydytty.
Juodaan kuin nuorena
Moni ikäihminen juo yhtä paljon kuin työelämässä ollessaan, vaikkei elimistö enää kestä samoja määriä.
- Suositus on, että kaksi annosta kerrallaan ja korkeintaan seitsemän annosta viikossa sopii yli 65-vuotiaalle. Se on aika vähän, joten monina päivinä ei saisi käyttää mitään. Moni kuvittelee, että kroppaan mahtuu paljon kaljaa, mutta ei vanhan ihmisen elimistö enää kestä niin paljoa alkoholia.
Sirpa Asko-Seljavaaran mukaan Helsingissä päihdepalveluita on riittävästi, mutta häpeä estää hakeutumasta niihin.
- Kotihoitajat ovat kertoneet, että runsas alkoholinkäyttö saattaa näkyä kotikäynneillä, kun on pulloja pöydällä ja tukka on pesemättä. Silloin voi aavistaa jotain. Mutta kun tullaan lääkärin vastaanotolle, käydään suihkussa ja ollaan siististi ja kielletään, että mitään käytettäisiin.
Häpeä pitää ongelmat piilossa
Asko-Seljavaara huomauttaa, että lääkärin onkin oltava tarkkana, jotta juominen huomataan.
- Terveydenhuollon henkilöstön pitäisi huomata se, että he aina kysyisivät alkoholinkäyttöä ikäihmisiltä. Moni ei uskalla kertoa vaan vähätellään ja häpeillään. Se pitää jotenkin ovelasti ottaa selville kuinka paljon ihminen juo.
Myös muiden pitäisi puuttua, jos huomaa, että vanhus juo liikaa.
- Myös lapset voivat puuttua tai vaimo tai puoliso. Helsingissä on esim. Pilke-ryhmä, sinne voi mennä vaikka kännissäkin saamaan apua ja kertomaan miten asia on. Jopa naapuri voisi lähettää lähiterveysasemalle niin sen jälkeen voi päästä eteenpäin.