Vietimme marraskuussa lähes kuukauden lapin lumilla. Siellä oli hyvät olosuhteet treenata ja kelit olivat muutenkin sopivat talviseen harjoitteluun ja kilpailukauden aloittamiseen. Joulukuun alussa tulimme kotiin, ja samoihin aikoihin tuli Kouvolaankin ensilumi. Lunta satoi viikon aikana jopa niin paljon, että pääsin suoraan kotoa hiihtämään viiden päivän ajan. Kaupungin miehet jo lumettivat innoissaan kaikki alikulkusillatkin, koska tuolloin luultiin, että tästä se talvi alkaa. No..ei ole alkanut kunnolla vieläkään.

Joulukuun puolessa välissä tuli vesisateet ja plussakelit, ja parikymmentä senttiä lunta suli yhden viikonlopun aikana. Sen jälkeen hiihtäminen kotosalla on onnistunut Anjalan 1,5km säilölumiladulla, joka onkin ollut meidän perheellä kovassa käytössä. Syksyllä hankittu juoksumatto kotikuntosalille on sekin ollut ahkerasti käynnissä.

Joulun jälkeen minun oli tarkoitus treenata kotona, kun muut olivat hiihtämässä Tour de Skitä. Joulupäivänä kävin pari tuntia vesisateessa juoksemassa, ja totesin , että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pakata taas lapsi mukaan ja lähteä uudelle tourneelle Lappiin 10 päiväksi. Onneksi vanhempani asuvat Rovaniemellä, joten siellä on aina kodinomainen paikka, jossa voi viettää aikaa, ja lapsenhoitokin on samalla järjestyksessä. Ja pakkasetkaan eivät haitanneet tuolla reissulla..taisi olla alimmillaan -2 astetta koko matkan aikana. :)

Tammikuu tuli, ja lunta ei näy vieläkään. Pakkasten myötä saatiin sentään kuuraa maahan. Pakkasten tultua Valkealan puuhamiehet päättivät tykittää 2,5km tykkiladun ihan lähelle meidän kotia, joten tuon ladun saaminen on helpottanut harjoittelua hurjasti. Ainoa ongelma tällä hetkellä on kova pakkanen, joka ei ole meikäläisen suosikki. Täytyy vain käyttää ahkerasti hengityssuojainta, ja tehdä väliin jalkalenkkejä, jotta lihakset eivät pääse menemään tukkoon.

Koko talven olen elänyt päivä kerrallaan ja viikko kerrallaan sen suhteen, että missä on parasta harjoitella. Tällainen talvi vaatii sitä, että on oltava valmis tekemään muutoksia harjoitteluun, jos olosuhteet eivät mahdollista esim. jatkuvaa hiihtoharjoittelua. En näe tätä pelkästään huonona asiana, koska joskus on hyväkin saada lihaksistoon muutakin harjoitusärsykettä talvella kuin pelkkää hiihtoa. Asiaan pitää vain osata suhtautua oikealla tavalla, eikä stressata siitä, jos joka päivä ei pääse huippuolosuhteisiin hiihtämään.

Kohta ovat edessä urani ensimmäiset Olympiakisat. Tällä hetkellä näyttää siltä, että valmistautumiseni tapahtuu kotona Valkealan tykkilumiladulla ja kodin muita treenivälineitä käyttäen. Jos pakkaset yltyvät vielä viime päiviäkin kovemmiksi, sitten täytyy miettiä, onko tarvetta lähteä Keski-Eurooppaan valmistautumaan. Mieluiten lataisin Olympiakunnon niin fyysisesti kuin henkisestikin esiin kotimaisemissa, sillä kotona oleminen ja normaalien arkijuttujen tekeminen Isabellan kanssa on minulle ehdottomasti parasta valmistautumista isoihin koitoksiin. Mieli korkealla kohti Sotshia!

Mona-Liisa Malvalehto