Talouspoliittinen ministerivaliokunta linjasi pari viikkoa sitten, että sote-uudistuksen valmistelu jatkuu pääosin Orpon (kok.) koordinaatioryhmän linjausten mukaisesti. Jatkovalmistelussa on edelleen ratkaistavana vastuukuntamalli, äänivallan jakautuminen sote-alueen päättävissä elimissä sekä kaupunkiseutujen kehyskuntien asema. Eivät ihan pieniä asioita. Uudistus näyttää siis yhä olevan törmäyskurssilla perustuslain kanssa.
Paha juttu, koska erityisesti sote-uudistuksen pitäisi parantaa julkisten palvelujen tuottavuutta, niin että kuntatalous kohenee kolmella miljardilla eurolla. Tällaisen tuottavuutta parantavan sote-uudistuksen pitäisi mahdollistaa tehokkaampi tekeminen ja järkevä rahoitus. Hyvä olisi olla esimerkiksi parikymmentä aluetta, jotka vastaavat kaikista sosiaali- ja terveyspalveluista. Sen lisäksi tällaisen sote-uudistuksen pitäisi olla oikeudellisesti, myös perustuslaillisesti kestävä. Tällaista sote-uudistusta ei ainakaan toistaiseksi ole näköpiirissä.
Kertooko soten ei mitään uutta –tila siitä, että hallitus ei enää itsekään usko uudistukseensa. Ministeri Risikko (kok.) sanoi jo kuukausi sitten Helsingin Sanomien haastattelussa sen, minkä moni on tiennyt jo pitkään, että jostain sote-uudistuksen tavoitteista on tingittävä. Toki hallitus on vahvoin äänen painoin todistanut, että hallitus vie nyt valmisteilla olevan sote-lakinsa eduskuntaan. Mutta. Toivooko hallitus tosiasiassa itsekin, että perustuslakivaliokunta torppaa soten ja päästää hallituksen tästä sekasotkusta, kun ei kunnon sote-uudistusta kerran saada. Huoli vain silloin on se, miten käy kestävyysvajeen.
Aiheesta lisää keskiviikon A-studiossa kello 21.05 TV1:ssä.