Siinä se huristelee metallinhohtoisella avoautollaan. Eläkepomo. Se istuu virtaviivaisen Porschensa nahkaistuimella ja puristaa urheilumuotoiltua ohjauspyörää pehmoisilla käsillään.
Eläkepomo on tyytyväinen elämäänsä: se on juuri palannut Etelä-Amerikasta hulppealta työmatkalta, joka tuli maksamaan eläkeläisille satojatuhansia euroja. Se tienaa kolme tonttua päivässä, sen ökyasunto sijaitsee Helsingin kalleimmalla alueella Kaivopuistossa, ja ikkunasta näkyy meri. Poreammeessa on kiva lillua ja siemailla Cristal-samppanjaa bisnesluokassa vietetyn rankan lennon jälkeen.
Samaan aikaan leipäjonossa Hilma-mummo nostaa tärisevin sormin kassiinsa perunaa, jauhoja ja porkkanaa. Hilma-mummon rollaattorissa ei ole nahkaa kahvoissa, ei urheilumuotoilua eikä muitakaan herkkuja, mutta sentään punaiseksi maalattu pirteä pinta. Myös Hilma-mummo on tyytyväinen elämäänsä: alle tuhannen euron eläkkeellä saa jo välttämättömimmät - ja leipäjonosta loput.
Jokainen tykkää kauniista asioista, niin myös Hilma-mummo. Siksi hän askartelee tyttärentyttärelleen joulukalenteria Sinooperista löytämistään puuhelmistä. Myös Hilma-mummo on saanut kolme tonttua - Tiimarin konkurssihuutokaupasta. Hän hymyilee, koska joulu on tulossa.
No niin. Suokaa anteeksitämä läpeensä populistinen rinnastus. Mutta eläkepomot, kamoon. Tältä teidän touhunne näyttää. Joku voisi kysyä, mihin te tarvitsette työsuhdeasuntoa / työsuhdeporeallasta / työsuhdeavobemaria / työsuhdenahkaverhoilua. Te tienaatte 1 000 - 3 000 euroa päivässä. Toistan: jopa 3 000 euroa päivässä! Se on päivässä yhtä paljon kuin kolme pienituloista eläkeläistä saa yhteensä kuukaudessa.
Teidän tehtävänne on pitää huolta eläkesäästäjien omaisuudesta, ei vaatia itsellenne älyttömiä etuja ja ökylahjoja pienituloisten Hilma-mummojen piikkiin.
Eläkepomot istuvat 150 miljardin euron rahavuoren päällä. He tekevät julkista työtä julkisella sektorilla. Siksi heidän työnsä ja esimerkiksi lähipiirikauppansa pitäisi monen mielestä olla julkisesti arvioitavissa.
Mika Vehviläisen asuntoveivauksen jälkeen julkisuudessa alettiin vaatia lisää avoimuutta eläkeyhtiöihin. Muun muassa sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok) vaati kovaan ääneen läpinäkyvyyttä eläkeyhtiöihin. Hän lupasi muuttaa lainsäädäntöä.
Mutta sitä ennen hän kysyi hyviltä veljiltään lupaa - ja he sanoivat ei. Elinkeinoelämän keskusliiton annettiin käytännössä päättää omien kauppojensa julkisuudesta.
EK vastustaa kynsin hampain eläkepomojen sisäpiirikauppojen julkistamista. Eläkeyhtiöiden johtopaikoilla - hallituksissa ja hallintoneuvostoissa - istuu runsaasti EK:n edustajia. Lähipiirikauppojen julkisuudesta päätettiin kolmikannassa - ja vaikka kaikki palkansaajajärjestöt olisivat halunneet julkistaa kaupat, EK torppasi julkistamisen.
Myöhemmin Risikko kommentoi Helsingin Sanomille, että hän ei tiedä, miksi EK:n kanta oli toinen kuin hänen kantansa.
- Niin. Olen tästä asiasta eri mieltä. Nyt on hyvä kysymys, miksi työmarkkinajärjestöt eivät tähän suostu. Omissa pohjaesityksissämme tämä kauppojen julkisuus oli, Risikko sanoi.
Ehkä vielä parempi kysymys on se, miksi Risikko viittaa useisiin työmarkkinajärjestöihin. Ainoa järjestö, jolle julkisuuden lisääminen ei sopinut, oli EK.
Tein aiheesta juttua viime viikon A-studioon ja aloin sen jälkeen saada vinkkipuheluita STTK:ta lähellä olevilta tahoilta. Vinkkaajien mukaan ministeri Risikko olisi itse käynyt erillisneuvotteluja EK:n kanssa ohi palkansaajajärjestöjen.
EK:ssa asiasta oli neuvottelemassa - kukapa muu kuin Risikon entinen valtiosihteeri Vesa Rantahalvari.
Myös STTK:sta kerrotaan erillisneuvotteluista.
- Palkansaajajärjestöt tiesivät näistä neuvotteluista. Lopputulos tuli niiden neuvottelujen jälkeen: lähipiirikauppoja ei julkisteta yleisölle.
Ammattiliitto Pron Antti Rinne kertoo samaa.
- Kompromissi syntyi nimenomaan Risikon ja EK:n välille ja sitten muille ilmoitettiin, että tässä tämä on. Niistä neuvotteluista tämä ratkaisu on tullut. Reilu tapa hoitaa asiat olisi ollut hakea ratkaisua neuvottelupöydässä niin, että kaikki tahot ovat paikalla. Neuvottelutulos syntyi kummallisella tavalla eikä se vastaa palkansaajien näkemystä, Rinne kommentoi.
EK:n Rantahalvarilla on toinen näkemys.
- Kyllä me olemme ministerin kanssa käyneet keskusteluja kokonaisuudesta. Mutta yhdessä tästä on päätetty, STTK on kahteen kertaan istunut samassa pöydässä sopimassa lähipiirikauppojen julkisuuden asteesta.
Palkansaajajärjestöt ovat arvostelleet päätöstä jälkikäteen. On poikkeuksellista, että kolmikannassa päätettyjä asioita arvostellaan julkisuudessa myöhemmin - niidenhän pitäisi olla yhdessä sovittuja kompromisseja.
Eläkejohtajien edut ja suomalainen ahneus tulivat jälleen tapetille Kevan keskustalaisen Merja Ailuksen asunto- ja autokauppojen myötä. Ailus sai pestin Kevan huipulta puoluekirjansa avulla. Keskustalainen tausta auttoi eläkeasioissa kokemattoman oikeustieteen kandidaatin Kevan huipulle ohi tohtoritasoisten, eläkealaa tuntevien hakijoiden. Edellinen toimitusjohtaja, keskustalainen Markku Kauppinen joutui eroamaan tehtävästä vaalirahasotkujen takia.
Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän rehti olemus ja laupiaat silmät ovat saaneet kansan hetkessä unohtamaan vaalirahoituskohun - syyn, miksi keskusta romahti pääministeripuolueesta opposition lilliputiksi.
Sipilä ei ole kommentoinut tapausta sanallakaan, sillä kohu sattuu juuri keskustan pahimpiin kipupisteisiin. Lempeän hymyn takana keskustan touhut näyttävät jatkuvan entiseen malliin.
Ailus saa jatkaa tehtävässään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja usva avobemarin pakoputkesta tupruttaa jatkossakin.
Sanna Ukkola
Kirjoittaja on A-studion politiikan toimittaja