Kyllä meidän mediatyöläisten kelpaa. Kohta saa taas roikkua yötä myöten Etelärannan työnantajabunkkerin naulakossa ja raportoida suorana, kuinka "noiden takanani olevien ovien takana keskusjärjestöjohtajat neuvottelevat parhaillaan kattavasta tulosopimuksesta, jollaista hallituskin on tähän maahan toivonut, jotta vientiteollisuuden kilpailukyky pystyttäisiin säilyttämään ja palkansaajien ostovoima turvamaan päläpäläpälä..."
Oikealla asialla pojat ovat, sillä taloustilanteen kurjistumisesta saatiin puhutteleva muistutus, kun entinen presidentti pari päivää sitten bongattiin roskalavaa dyykkaamasta. Tällaista surkeutta ei ole edes Kreikassa!
Vaikka tupopöydässä on normaalien ruokajuomien lisäksi myös heinähäkeittäin eri asteisia kolmikantaisia sosiaaliturvaan, työuriin, työllisyyteen, koulutukseen, yleisiin työehtoihin, marssijärjestykseen ja tuleviin tunturiseminaareihin liittyviä sangen monitahoisia ja vaikeitakin pulmastoja, niin lopun perin sovun tiellä on vain yksi perin raadollinen elementti: raha.
Sopu syntyy, kun palkoista päästään sopimukseen. Kyse ei ole vain matematiikasta. Jokaisella korotusprosentilla tai sen kymmenyksellä on paitsi numeraalinen arvonsa myös verbaalinen ilmiasunsa.
**Koska tänä syksynä puhutaan **mieluummin prosentin kymmenyksistä kuin kokonaisista prosenteista, on sanalliset arviotkin kalibroitava desimaalipilkun pienemmälle puolelle.
Jos työnantaja tarjoaa korotukseksi 0,1 prosenttia, kyseessä on Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajan Jyri Häkämiehen (kok.) mielestä suhdannetilanteeseen nähden _tuntuva_korotus.
SAK:n Lauri Lylyn (sd.) mukaan tarjous edustaa lähinnä tylyä nollalinjaa, joka ei missään tapauksessa kelpaa työntekijäpuolelle.
Jos Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkila antaa Häkämiehelle luvan tarjota peräti 0,2 prosenttia, se on Etelärannan vuorineuvoston mielestä jo _tuhti_korotus.
STTK:n Mikko Mäenpää (sd.) kuitenkin katsoo, että tarjouksessa liikutaan edelleen lähellä nollalinjaa.
Sudenhetkenä, yön pimeinä tunteina, työnantajat saattavat taipua kitisten jopa 0,3 prosenttiin, vaikka se on EK:n työmarkkinajohtajan Lasse Laatusen (kok.) mielestä _miltei kestämätön_taso. Sture Fjäder, joka johtaa Akavaksi nimettyä kokoomuksen taistelujärjestöä, tohtii olla Laatusen kanssa eri mieltä. Kolme kymmenystä on kyllä _mitätön_kyhäelmä.
Jos mopo aivan karkaa, niin työnantajat voivat tarjota jopa 0,4 prosentin korotusta, mutta huomauttavat samalla, että silloin liikutaan jo kipurajoilla. Toimihenkilöliitto Pron Antti Rinne (sd.) tuhahtaa tarjoukselle yhdellä ainoalla sanalla: riittämätön.
Puolen prosentin korotus olisi työnantajien mielestä selvästi kipurajan ylittävä, mutta Hakaniemessä sitä pidettäisiin yksinkertaisesti raskaasti alimitoitettuna.
Kymmenys lisää ja päästään 0,6 prosenttiin. "Alimitoitettu", kuuluu työntekijäpuolen arvio. "Ylimitoitettu", huutaa Häkämies bunkkeristaan.
Journalistit saivat keväällä 0,7 prosenttia ja sellainen korotus saattaisi jo duunareidenkin mielestä olla nipin napin harkinnan arvoinen, vaikka se työnantajaleirissä leimattaisiin raskaasti ylimitoitetuksi.
Kymmenys lisää (0.8 %) olisi vuorineuvosten mielestä jo kohtuuton, vaikka SAK:n hallituksessa tarjousta pidetään siinä ja siinä harkinnan arvoisena.
Jos sellainen ihmetapahtuisi, että korotusprosentiksi tulisi 0,9, niin käämit palaisivat EK:n hallituksessa lopullisesti: posketon. Työntekijäpuolelta ilmoitettaisiin, että tämän kanssa voi ehkä elää.
Tasan prosentin palkankorotus on työnantajien mielestä jo niin älytön ja mahdoton, että sen hyväksyminen merkitsisi katastrofia. Työntekijäpuoli kummeksuisi Etelärannan reaktiota, sillä prosenttihan on maltillinen.
Jos korotus kipuaa tätäkin korkeammalle, Eteläranta lähettää hätäapukomennuskunnan Helsingin yliopiston suomenkielenlaitokselle etsimään pikaisesti uusia kauhisteluadjektiiveja.
Työntekijäpuolella valmistaudutaan ottamaan esille työeläkemaksut. "Hei, näistähän ei ole sovittu vielä mitään!"
Pekka Ervasti
Kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan toimituksen päällikkö