Miten iäkkäät työntekijät saataisiin pysymään pitempään työelämässä? Tätä polttavaa kysymystä Suomen päättäjät ovat pohtineet jo vuosia.

Viime päivinä on alkanut löytyä ratkaisuja! Antamalla ensimmäisenä potkut nuorille työntekijöille, jos yrityksen pitää irtisanoa. Alentamalla iäkkäämpien työntekijöiden työeläkemaksuja. Nuoret ulos ja vanhojen olot helpommaksi, niin ongelmat alkavat ratketa! Kuulostaako reilulta?

Iäkkäitä suosivaa irtisanomisjärjestyksen muutosta ehdotti Eläketurvakeskuksen johtaja Jukka Rantala Helsingin Sanomissa, ja Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder kannatti sitä. Työeläkemaksualea vanhoille työntekijöille väläytti valtiovarainministeri Jutta Urpilainen saman lehden haastattelussa tänään. Rantalan ja Fjäderin tavoin Urpilainen pitää myös nuoret ensin -irtisanomispolitikkaa harkitsemisen arvoisena.

Fjäder ja Akava ovat saaneet netissä niskaansa kiukkuisen vastarintaliikkeen. Pätkätyösukupolvi ei näe ehdotuksessa mitään muuta kuin taas yhden tiukennuksen kuristusotteeseen, jossa suuret ikäluokat sitä pitää. Eläkejärjestelmää on jo pitkään uudistettu niin, että ikävät päätökset koskevat vain nuorempia ikäluokkia.

Urpilaisen ehdotus vanhojen työntekijöiden työeläkemaksujen helpottamisesta edustaa samaa ajatusmaailmaa: Helpotetaan ikääntyneiden työntekijöiden asemaa nyt heti – välittämättä siitä, miten teko vaikuttaa nuoriin, jotka paahtavat työelämässä vielä vuosikymmeniä.

Eläkkeitä rahoitetaan palkasta perittävällä eläkemaksulla ja eläkemaksujen sijoitusten tuotoilla. Koska eläkeläisiä on koko ajan enemmän ja enemmän, rahaa tarvitaan lisää. Eläkemaksuja pitää siis nostaa tulevina vuosina.

Jos taas toteutetaan Urpilaisen ehdotus siitä, että iäkkäiden työntekijöiden eläkemaksuja lasketaan, vaikka tilanne vaatii lisää rahaa, on helppo päätyä matemaattiseen päätelmään, että nuorten eläkemaksuja pitää nostaa enemmän ja jyrkemmällä linjalla kuin on suunniteltu. Kuulostaako reilulta?

Herkkä aihe SDP:lle

SDP taisteli tiensä hallitukseen vuoden 2011 eduskuntavaaleissa vaaliohjelmalla, joka oli otsikoitu ”Työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta”. Heti vaaliohjelman alkajaisiksi SDP lausui: ” Julkinen talous on menneen vaalikauden jäljiltä epätasapainossa ja sitä rasittaa merkittävä ikäsidonnaisiin menoihin perustuva kestävyysvaje”.

Tästä huolimatta SDP on ehdottomasti kieltäytynyt keskustelemasta eläkeiän nostamisesta. Vaikka sehän itse asiassa olisi konsti alussa kuvattuun ongelmaan: miten iäkkäät saataisiin pysymään pitempään työelämässä.

Jopa SDP:n kansoittama ammattiyhdistysliike olisi jo ollut valmis tekemään reippaampia päätöksiä eläkeiän nostamiseksi. Puolue kuitenkin hirttäytyy vaalilupaukseensa, vaikka maailma murenisi ympäriltä. Alkuvuodesta hallitus pyysi työmarkkinajärjestöjä neuvottelemaan työurien pidentämisestä. ”Onko SDP:ltä tullut lupa tehdä päätöksiä”, eräs demaritaustainen ay- johtaja oli kysynyt palaverin alkajaisiksi.

SDP:n heikkenevästä kannattajakunnasta uskollisin osa on eläkeikäistä ja eläkeikää lähestyvää. Kun Urpilainen puhuu, hän ei välttämättä puhu oman, 1970-luvulla syntyneen tai sitä nuoremman ikäluokan äänellä. Hän katsoo maailmaa suurten ikäluokkien silmin. Niiden suurten ikäluokkien edustajien silmin, jotka eivät ajattele lastensa tai lastenlastensa tulevaisuutta, vaan sitä, mitä menetettävää heillä itsellään on nyt.

Halveksunnasta kohti kädenojennuksia

Koko Euroopassa velloo valtava nuorisotyöttömyys, ja pari-kolmekymppisiä odottaa lohduton tulevaisuus. Työtä ja toimeentuloa – tavallista elämää, joka suurille ikäluokille oli itsestäänselvyys – on yhä vaikeampi saada.

Suomessa hallitus on päättänyt nuorisotakuusta, jonka toimivuuteen hallituksen sisälläkään ei riitä uskoa. Eläkeiästä hallitus ei pysty päättämään, sen sijaan nuorten maksettavaksi jäävä valtion velka paisuu paisumistaan.

Nuoria sukupolvia halveksuvat kannanotot ja saamattomuus päätöksenteossa synnyttävät raivoa epäoikeudenmukaisuudesta sekä pelkoa ja epäluottamusta.

Tämä aika kaipaisi kipeästi päinvastaista: sukupolvien välistä luottamusta ja kädenojennuksia, yhteistä tunnetta siitä, että vaikeuksista huolimatta kyllä pärjäämme yhdessä. Nyt kädenojennusten sijasta tulee iskuja nuorison palleaan.