Presidentti Sauli Niinistössä varsinaissuomalainen rempseä kansanmiehen olemus yhdistyy sopusointuisella tavalla juristin verbaaliseen selkeyteen.
Tämän ei pidä antaa pettää ketään.
Kun presidentti uuden vuoden puheessaan paheksui itsekkyyden ja ahneuden nousua, moni hallintoalamainen muisti kuulleensa samat sanat monen isokenkäisen suusta jo aikaisemminkin. Kun Niinistö totesi, että "niukat ajat, jossa elämme, vaativat ennemminkin ajattelemaan, voiko jostain edusta luopua", hallintoalamainen oli jo puolivälissä matkalla jääkaapille.
Yllätys olikin melkoinen, kun hallintoalamaiselle selvisi, että Niinistö olikin tosissaan - ja että hän puhui myös itsestään. Paitsi että kaikki eivät tietenkään yllättyneet. Jos kansanedustajat eivät juuri nyt olisi hyvin ansaitulla kuuden viikon joululomalla, eduskunnan kuppila olisi täynnä viekkaasti hymyileviä parlamentaarikkoja, jotka vakuuttaisivat tienneensä Niinistön palkkionalennusaikomuksista jo kauan sitten. "Sellainen velikulta hän on", yksi jos toinenkin itsensä presidentin sisäpiiriin lukeva poliitikko hekottelisi kahvikupposen ylitse.
Niinistönpalkkionalennusoperaatio sattuu herkkään vaiheeseen kansakunnan tilinpidon kannalta. Juuri on sulateltu edellisen vuoden verotietoja, joiden mukaan pörssiyhtiöiden ökyjohtajille pompsahti parhaimmillaan yli sadan prosentin palkankorotuksia samalla, kun he pistivät firman tuloksen eteen raataneita työntekijöitä kilometritehtaalle.
Työmarkkinoilla mietitään, miten alhaisella tasolla seuraavat palkankorotukset pystytään tekemään ja omalla tahollaan hallitus hautoo korotuksia niin veroihin kuin eläkeikäänkin.
On vaikea sanoa, haluaako Niinistö alentaa presidentin palkkiotaan luodakseen otollisempaa ilmapiiriä vaikeille taloudellisille ratkaisuille vai tekikö hän sen vain kettuillakseen firmajohdon pulleille kultapossuille. Saattaa olla, että molempia.
**Eduskunnan puhemiehenä **Niinistö sai nipottavan kamreerin maineen, kun hän niisti niin kansanedustajien kuin virkamieskunnankin nautintaoikeuksia. Ulkomaanmatkat tehtiin - jos niille päästiin - turistiluokassa ja halvemman hintatason hotelleissa. Jopa eduskunnan eräkerhon hirvipeijaisista luovuttiin!
Kansanedustajat purnasivat, mutta kansalaiset hurrasivat. Aplodeeraus jatkuu, kun eduskunnassa joudutaan nyt presidentin esimerkin velvoittamana luonnonvoimien vääjäämättömyydellä leikkaamaan myös kansanedustajien palkkioita.
Mutta sulaako Niinistön liikkeelle kierittämä lumipallo, kun se vierähtää politiikan kenttäpuoliskolta liike-elämän puolelle? Pureeko presidentin esimerkki myös kovaksi keitettyyn business-eliittiin, jossa edut on taattu ristiin kuin saman looshin jäsenten kesken? Eppäillähän tuota soppii. Jotakin on ehkä kuitenkin muuttunut.
Mäntyniemessä, 1. tammikuuta 2013 nostettiin pöpö pöydälle.
Pekka Ervasti
Kirjoittaja Yle Uutisten politiikan toimituksen päällikkö