Nyt se sitten toden teolla alkaa. Siis kilpailukausi. Vihdoin kilpurit saavat jonkinlaista osviittaa siitä, onko kesän ja syksyn aikana tehdyt treenit vieneet vauhtia eteenpäin vai ovatko kaikki vuodatetut hikipisarat olleet aivan turhia, jolloin senkin ajan olisi voinut viettää sohvalla kanavasurffausta harrastaen.
Viikonloppuna Rovaniemellä käydään Suomen cupin osakilpailut, jotka toimivat samalla tarkkailuna maailmancupiin. Se on hyvä näille kisoille, sillä nyt ovat kaikkia Suomen parhaat hiihtäjät yhtä aikaa viivalla. Minun kisat alkavat lauantaina sprintillä, ja sunnuntaina on sitten vuorossa 10 km pertsan kisa.
Hyvä juttu on, että sprintti on lauantaina, jos siinä saisi tohistua pahimmat höyryt pihalle ennen normaalimatkan kisaa. Minulla on yleensä ekoissa kisoissa enemmän yritystä kun osaamista. Monesti valmentajat ovat sanoneet, että vikoilla kilometreillä se alkoi näyttää jo rennommalta.
Yleensä tämä rentous on tullut siitä, kun ei ole enää jaksanut säheltää viimeisillä kilsoilla. Rovaniemen jälkeen matka jatkuu Leville, missä olemme perheen kesken omalla leirillä. Tämä on ollut muinakin vuosina toimiva ratkaisu. Saamme olla rauhassa ilman ylimääräistä kohkaamista, ja treenata ja testata suksia Levin hyvillä baanoilla.
Levillä odottaakin melkoinen suksisavotta, sillä Peltosen huoltotiimi on raahannut sinne melkoisen läjän suksia testattavaksi. Parin ekan kisaviikonlopun jälkeen olisi vuorossa ensimmäiset maailmancupin kisat Jällivaarassa.
Tai ainakin toivon mukaan on, sillä ikinä ei voi varmasti sanoa mahtuuko joukkueeseen vai eikö. Jällivaarasta matka jatkuisi sitten Rukan kisoihin. Minkä jälkeen pääsisi hetkeksi kotisohvalle. Tällöin siis eletään jo joulukuuta. Eli pitkä reissu olisi tiedossa, jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu.
Tiistaiaamuna koin yllätyksen kun heräsin..lumi oli satanut jo maahan kotona Kouvolassa. Aamun suunniteltu vauhdikkaampi rullatreeni meni puihin ,mutta onneksi naapuriseurassa Anjalan Liitossa oltiin oltu viime talvena nohevia ja tehty kasa lunta.
Tuo lumi oli nyt jo levitetty 1,5 km pitkäksi hyväkuntoiseksi laduksi, ja näin sain vietyä tuonkin treenin onnistuneesti läpi. Kiitos siitä ladun kanssa ahkeroinneille työmyyrille.
Ville Nousiainen