Mistä on kyse?
Nykyisin Helsingin kaupunginhallituksen varapuheenjohtajana ja yleisurheiluvalmentajana toimiva Bryggare lähti ehdolle SUL:n puheenjohtajaksi saatuaan kesän mittaan yhteydenottoja yleisurheilua tuntevilta arvostamiltaan henkilöiltä.
- Harkitsin asiaa läpi kesän ja kävin keskusteluita ystävieni ja urheiluihmisten kanssa. Koin sen jälkeen, että minulla voisi olla mahdollisuuksia toimia tällä kentällä, Bryggare kertoi Yle Urheilun haastattelussa.
SLU:n liittovaltuusto valitsee uuden puheenjohtajan ja hallituksen jäsenet 24. marraskuuta. Ehdollepanotoimikunnan suositukset uudeksi puheenjohtajaksi ovat Bryggare ja Lahden Ahkeran puheenjohtaja Vesa Harmaakorpi.
- Toivon, että historia ja työ, jonka olen tehnyt yleisurheilun eteen elämäni aikana nappulaikäisestä lähtien, vakuuttaa heidät. Toivon myös, että näkyvät suhteeni sekä Suomessa että maailmalla auttavat tässä valinnassa. Myös Vesa Harmaakorpi on loistava ehdokas, Bryggare kertoi.
Asioissa on kehittämisen varaa
Bryggare nostaa esiin kolme painopistealuetta, joihin SLU:n tulevan puheenjohtajan pitäisi hänen mukaansa keskittyä.
- Talous on se asia, jonka jokainen hallituksen jäsen joutuu katsomaan. Urheiluseurojen tilanne on toinen asia. Kolmantena on valmennus sekä junioreiden että aikuisten tasolla. Näissä kaikissa asioissa on kehittämisen varaa.
Entinen kansanedustaja myöntää, että kuluneen kesän Helsingin EM-kilpailut olivat taloudellinen riski, joka toteutui.
- Menoerät joudutaan katsomaan tarkkaan läpi ja se näkyy nykyään jo valmennusbudjeteissa. Talous täytyy panna kuriin, sillä vain toimivan talouden kautta voidaan menestyä. SUL:n talous on kuitenkin kohtuullisen hyvässä kunnossa.
54-vuotias Bryggare oli ehdolla myös edellisessä puheenjohtajavalinnassa, jolloin Antti Pihlakoski valittiin tehtävään vuonna 2006 alkaneelle toimikaudelle. Bryggaren mukaan kuusi vuotta sitten valinnan yhteydessä keskusteltiin muista asioista urheilun sijaan.
- Pahoitin silloin mieleni siitä, että se työ, jota olen tehnyt yleisurheilun eteen, laitettiin kevyeen puntariin. Ne ajat ovat menneitä ja nyt täytyy katsoa eteenpäin. Suomi on tässä suhteessa kuuden vuoden aikana kehittynyt.
Usko tekemiseen ja menestykseen
Suomalaisen yleisurheilun tilasta on viime vuosina puhuttu lähes kyllästymiseen saakka ja suomalaisten tulokset ja arvokisaesitykset ovat vahvistaneet käsitystä laskeneesta tasosta.
Bryggaren mielestä esimerkiksi palloilulajit ovat nousseet Suomessa yleisurheilua voimakkaammin. Hänen mielestään yleisurheilun kohdalla on tärkeää palauttaa usko tekemiseen ja siihen, että lajeissa voidaan menestyä.
- Minulle yritettiin 1970-luvulla vahvasti kertoa, että aitajuoksu oli lajeistamme heikompia ja sitä on tyhmää juosta. En onneksi silloin uskonut siihen. Uskon, että hyvän lahjakkuuden ja valmennuksen kautta Suomi voi nousta monessa lajissa hyvin korkealle.
Lontoon olympialaisissa Suomen yleisurheilujoukkueen koko oli 17 urheilijaa, joista ainoastaan 5 oli naisurheilijoita. Naisyleisurheilijoidemme edelliset mitalit aikuisten arvokisatasolta ovat Heli Koivulan hopea ja Mikaela Ingbergin pronssi EM-kilpailuissa 2002.
Bryggaren mukaan Suomen naisten yleisurheilu on kuitenkin ottanut muutaman askeleen eteenpäin ja lahjakkaita urheilijoita on tulossa esiin.
- Naisyleisurheilussa on mahdollisuuksia, kunhan vain saamme kasvavan nuoren naisurheilijan arkeen vielä lisää ymmärrystä. Suurin ongelma on se, että naisyleisurheilijat lopettavat liian aikaisin.