Vaalikoneita on julkaistu tällä viikolla. Sieltäpä sitten etsimään sitä oma ehdokasta, jollei ole jo selvillä.
Moni tuttuni on jo tuskaillut vaalikonetulosten äärellä. Kun sieltä saattaa löytyä vaikkapa top kymppiin kymmenen eri puolueen ehdokkaat. Miten se on mahdollista? Eikös puolueilla olekaan ihan eri linjat – tai ainakin oikeiston ja vasemmiston luulisi olevan kaukana toisistaan.
Vaan eivätpä kuntavaaleissa ole. Otetaanpa vaikka pääministeripuolue kokoomus. Katainen ja Virkkunen ajavat kuntien yhteenliittymisiä kuin Perttunen ravikärryjä, mutta vaikkapa Sysmän kokoomuspoliitikoilla on ihan toinen ääni torvessa. Tai otapa selvää etelälahtelaisena paikallisten demarien kanta kehätieasiaan. Samassa puolueessa on sekä kehätien Launeelle rakentavia, että sitä ehdottomasti vastustavia. Ääni annetaan ehdokkaalle, mutta vaalitavan vuoksi voi äänesi päätyä itsellesi tärkeimmässä vaaliteemassa vastakkaiseen laariin.
**Yhä useammasta suunnasta **kuuleekin vaatimuksia puoluepolitiikan laittamisesta syrjään paikallisvaaleissa. Että kaikki olisivat samalla listalla, äänestettäisiin ihmistä ja ryhmäpäätöksiä ei tunnettaisi. Silloin voisit kysyä omalta ehdokkaaltasi kannat itsellesi tärkeimpiin asioihin. Että rakentaako hän koulun tähän vai tuohon risteykseen, purkaako vanhan talon vai korjaa sen ja myykö hän rantatontin vai jättääkö ennalleen.
Mitä pienempi kunta, sitä enemmän tuntuu, että politiikka ja sen muka vaatimat ryhmäpäätökset vesittävät järkevän yhteisten asioiden hoidon. Että jos olet oman ryhmäsi päätöstä vastaan, pullahdat ryhmästä tai jos olet oppositiossa, sinun kuuluu sen vuoksi vastustaa kaikkea hallituksen tekemää, vaikka sitä kannattaisitkin.
Kunnissa tarvittaisiin poliittisen löpinän sijaan täsmällisiä yksittäisiä soppakulhoja, joiden sisällöstä keskusteltaisiin. Että otatko kasvisruokaa vai vaaditko lihasoppaa?