Nyt on Masi (Skovlunds Más Guapo) pistetty oikeasti töihin. Tositreenit alkoivat perjantaina, ja ajelin juuri hevosautolla kotiin kahden päivän treeneistä Odensesta valmentajani Jon D. Petersenin luota. Masin kanssa haetaan nyt ohjaustehosteita kohdalleen.
Hevonen kaipaa myös henkistä ryhdistäytymistä, onhan sillä takana pitkä lepokausi. Masissa on paljon täyttä verta, joten ensin sille oli täysverisille tyypilliseen tapaan vaikeaa siirtyä lepoon. Ja kun se vihdoin ja viimein hyväksyi loman, on sillä puolestaan ollut vaikeuksia käynnistyä ja syttyä työntekoon. Viikonlopun valmennuksissa oli kuitenkin huvittavaa, miten se tajuttuaan ensin mistä on kyse, ei sitten enää malttanutkaan lopettaa treenaamista. Täysverisyys tulee taas siinäkin esiin.
Tällä viikolla treenaan itsekseni, sillä Jon on junioreiden ja nuorten EM-kisoissa valmentamassa, mutta ensi viikolla tapaamme viisi kertaa. Masilla on pian edessään öljynvaihto eli eläinlääkärin suorittamat tarvittavat huoltotoimenpiteet. Kyseessä ei ole suuria juttuja, vaan ongelmia ennakoivia toimenpiteitä, onhan Masilla takanaan jo kilometrejä. Muutenkin eläinlääkäri käy Masin viikoittain läpi, ja tarkastamme tästä eteenpäin myös verikokein, miten valmennus on vaikuttanut, ja tarvitaanko esimerkiksi rautalisää.
Masi vaatii aktiivista elämää pysyäkseen tyytyväisenä. Jos tekemistä on liian vähän, tulee siitä nopeasti liian korskea. Se viettää puolet päivästä laitumella ja tarhassa. Lisäksi minä ratsastan sen, ja illalla se käy kävelyllä. Masilla on hyvin säännöllinen päivärytmi, ja Janica Hiipakka hoitaa sitä hyvin huolellisesti. Hieroja Tuula Pursiainen tulee ensi viikonloppuna käymään Masin lihakset läpi ja laukaisemaan niitä. Nyt kun se on kevyen jakson jälkeen taas treenissä, kipeytyvät lihakset helposti.
Itse olen ratsastanut ja kisannut tallimme muita hevosia, sitäkin businesta pitää hoitaa. Yhtenäkään päivänä en ole ehtinyt rannalle. Olin juuri viikonloppuna kansallisissa kisoissa kahdella hörhöllä ja kurittomalla hevosella. Ne osaavat jo gp-liikkeet, mutta opettelevat vielä kisoissa käyttäytymistä. Rasittavaa… Lontoon jälkeen on ihan makeeta päästä lomalle.
Lontoo on nyt enemmän mielessä, varsinkin kun ratsastan. Vaadin itseltäni ja Masilta joka harjoituksessa ihan parastani. Lähden Lontooseen hyvällä fiiliksellä, varsinkin kun meitä suomalaisia kouluratsastajia on nyt kaksi. Juttelin juuri Kanervan Emman kanssa puhelimessa. Ihanaa, kun ei tarvitse olla yksin Suomi-verkkareissa, ja saamme jakaa huoneen kisakylässä. Meillä on molemmilla vähän vaikeat hevoset, joten tunteita varmasti riittää jaettavaksi. Myös meidän valmentajamme saksalainen Hubertus Schmidt ja tanskalainen Jon jakavat huoneen, ja pukeutuvat Suomi-paitoihin. Jo ajatuskin naurattaa!
Mikaela Lindh