Pankeista on kasvanut omahyväinen saareke, joka heiluttelee taloutta usein vastuuttomasti, kirjoittaa Kauppalehti, joka on tyytyväinen EU-huippukokouksen päätökseen yhteisestä pankkivalvonnasta.
Uuden valvojan pitäisi aloittaa jo ensi vuonna. Kauppalehti pitää aikataulua tiukkana, etenkin kun ilmassa on vielä useita kysymyksiä. Pitääkö talletussuoja yhtenäistää? Miten optimoidaan paikallisen ja ylikansallisen valvonnan suhde?
Yksin ylikansallisen pankkivalvojan asettaminen ei riitä, vaan muutakin pitää Kauppalehden mielestä miettiä.
Lehti lainaa brittiparlamentaarikko Andrea Leadsomia ja ehdottaa kilpailun lisäämistä vaikkapa niin että, valtio myisivät omistamiaan pankkeja pienempinä palasina.
Pitäisi päästä siihen, että yksikään pankki ei ole niin suuri ettei sitä ole varaa päästää kaatumaan. Jos pankkia ei nimittäin ole varaa kaataa – kuten nyt usein on – ahneus saa vapaat kädet, Kauppalehti kirjoittaa.
Urpilaisen tiukka linja pitää
Iltalehti lähettää meilin vaikeisiin vakuusneuvotteluihin valmistautuvalle valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle ja toivoo, että vakuusneuvottelut sujuvat nopeammin kuin Kreikan kanssa käyty vääntö.
Espanja ainakin on entisenä siirtomaaherrana rikas kuin mikä, kunhan vain löytää aarteiden kätköpaikat, Iltalehti tsemppaa valtiovarainministeriä. Vaikka Angela Merkel taipuisi, pysykää te Urpilaisena, lehti kehottaa.
Ilkkakin iloitsee vihdoin kuulleensa eurokriisin keskellä ymmärrettävän ja yksiselitteisen vastauksen, kun Urpilainen totesi että Suomi ei ole mukana Espanjan lainaohjelmassa ellei vakuuksia tule.
Tätä määrätietoisuutta Urpilainen tarvitsee roppakaupalla lähiviikkojen neuvotteluissa, lehti aprikoi. Espanjan tukipaketin suuruudesta ei vielä ole tietoa, eikä siitä saako Suomi linjalleen tukea.
Vakuusvaatimukset ovat joka tapauksessa jo auttaneet ainakin demareita, Ilkan mukaan ne ovat taanneet Urpilaisen ja koko puolueen kannatuksen kasvun.
Vanhuudesta on tehty sairaus
Pitkään jatkuneet säästötalkoot ovat johtaneet vanhuuden medikalisointiin, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Apua keritään antamaan vain sellaisille vanhuksille, joiden vaivoja voidaan hoitaa lääkkeillä. Ruoan tuo ruokataksi ja lämmittää robotti, lehti kirjoittaa.
Hesari lainaa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistua tutkimusta, jossa on selvitetty hoitoammattilaisten tuntemuksia, kun toimintaa niin sanotusti tehostetaan ja vierailuaikataulua kiristetään. Syyllisyys painaa hoitajia.
Vanhustyöntekijät kohtaavat koteihinsa lukittuja, lääketokkurassa kaatuilevia ja avun kutsumiseen kykenemättömiä vanhuksia, joiden selviytyminen hirvittää työntekijöitä. Heitä pelottaa painaa ovi kiinni perässään ja syöksyä seuraavaan paikkaan, HS kirjoittaa.
Tutkimuksissa huomattiin että niin sanottua eettisen asenteen rapautumista ei vielä onneksi ole nähtävissä. Hoitajat siis ajattelevat vanhusten ansaitsevan parempaa.
Helsingin Sanomat näkee vaarana sen, että vanhustyöhön ei saada ammattitaitoisia ihmisiä, jos he joutuvat jatkuvasti työskentelemään ammattieettisten arvojen ja annettujen resurssien ristiriidassa.
Kouriintuntuva esimerkki samasta asiasta tulee Oulusta.
Kaleva kertoo, kuinka Serviisin ruokapalvelun oululaisasiakkaille ei enää tuoda lämmintä ateriaa joka arkipäivä, vaan vastaisuudessa ruoka tuodaan kylmänä kolme kertaa viikossa, ilman leipää ja maitoa.
Serviisin ruokahuoltoa käyttävät 600 vanhusta joutuvat jatkossa lämmittämään ateriansa itse, mutta kaikilta lieden tai mikron käyttö ei enää onnistu.
Kalevan täytyy muistuttaa, että nämä vanhukset ovat tilanneet ruokapalvelun juuri siksi, etteivät he enää itse pysty ruoanlaittoon.