Kansaan puri Anneli Jäätteenmäen lyhyen, mutta myrskyisän pääministerikauden jälkeen Vanhasen sovinnollisuus sekä toimitusjohtajamainen johtamistyyli. Vanhanen ei ole juonitellut, ei vetänyt rumasti kotiinpäin eikä pelannut suuria poliittisia pelejä. Hänen tapoihinsa ei ole kuulunut jallittaa hallituskumppaneita eikä vetää muiden puolueiden ministereitä kölin alta, kuten esimerkiksi tapahtui Esko Ahon porvarihallituksen aikana silloin tällöin.
Noista gallupien kärkipäivistä on kulunut aikaa, ja Vanhasen karisma on karissut niin, että hänestä on tullut Suomen keskustalle poliittinen riski vuoden kuluttua pidettävien eduskuntavaalien kannalta. Kasvot kuluvat politiikassa väistämättä. Vanhanen on myös kulkenut mediakohusta toiseen milloin naissuhteidensa, milloin muistamattomuutensa ja milloin vaalirahasotkujen takia. Siinä on yksi syy hänen lähtöönsä puoluejohtajan ja pääministerin paikalta.
Ei rähjää eikä kiukuttele
Kohuista ja kolhuista huolimatta Vanhaselta ei voi ottaa yhtä asiaa pois: hän on hoitanut pääministerin tehtävää kunnialla ja suhteellisen tasapuolisesti. Vastuuta hän on kantanut tunnollisesti ja itseään säästämättä. Hänen pinnansa pituus hämmästyttää jatkuvasti. Vanhanen osoittaa joskus olevansa kärsimätön ja malttamaton toimittajien pihdeissä, mutta hän ei rähjää eikä kiukuttele, kuten eräs hänen edeltäjänsä teki kahden vaalikauden ajan. Vanhanen osoittaa ärtymystään sivistyneesti.
Vanhasesta on sanottu, ettei hänellä ole visioita eikä ideologiaa tai omia ajatuksia. On niitä, mutta ne jäävät huomaamatta, kun hän ei tuo niitä mahtipontisesti esiin. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa Vanhasen hallituksen talouspoliittinen elvytyslinja. Se on tykkänään toinen kuin 1990-luvun laman aikana. Nyt ei ole leikattu eikä ole kiristetty veroja. Se on tietoinen poliittinen valinta, eikä se ole syntynyt valtiovarainministeriön virkamiesten kynästä. Siitä vastaavat Vanhanen ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.), joka kehaisi Vanhasta poliittisesti merkittävällä tavalla tuoreimmassa Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä.
Vaalirahakohu saanut palstamillimetrejä
Vaikka Vanhanen on ollut hyvä pääministeri, hänen harkintansa on pettänyt puoluejohtajana. Viestimet ovat penkoneet hellittämättä Vanhasen, puoluesihteeri Jarmo Korhosen ja keskustan puoluetoimiston nappulaliigan touhuja Kehittyvien Maakuntien Suomen kanssa. Vaalirahakohun paljastukset heittävät synkän varjon Vanhasen pääministerikauden lopun ylle, vaikka tutkintaprosessi on vielä kesken eikä kukaan tiedä, johtaako poliisitutkinta syytteisiin vai ei.
Vanhanen jättää paikkansa kahdeksan viikon kuluttua. Hänellä on silloin takanaan noin seitsemän vuotta pääministerinä. Ilman vaalirahakohua hän voisi lähteä tyytyväisin mielin vetämään henkeä raikuvien aplodien saattelemana, mutta vaalirahakohu on tehnyt sen, että Lahden puoluekokous taputtanee hänet ulos puoluejohdosta vaivautuneena ja helpottuneena.
Vanhanen valittiin Jäätteenmäen jälkeen pääministeriksi siksi, että hän vaikutti mieheltä, jonka kaapista ei taatusti löytyisi luurankoja. Löytyi niitä: epämääräiset suhteet kyseenalaisin motiivein liikkeellä olleisiin rahoittajiin. Paljastukset viittaavat siihen, ettei keskustan johto ymmärtänyt kavahtaa kulissien takaista suhmurointia puolueen vaalirahoituksen turvaamiseksi. Sitä ei ole pidetty muidenkaan suurten puolueiden keskuudessa erityisenä ongelmana, ovathan Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki jakaneet samaa vaalirahaa myös kokoomuspoliitikoille ja eräille sosiaalidemokraateille.
Keskustajohtoon täysremontti?
On todennäköistä, että myös puoluesihteeri vaihtuu Lahdessa. Jollei vaihdu, vaalirahakohu kulkee Jarmo Korhosen ja keskustan rasitteena ensi vuoden eduskuntavaaleihin asti. Mielipidemittauksissa kolmanneksi vajonneella keskustalla ei silloin ole toivoa vaalivoitosta edes uuden puheenjohtajan vetämänä.
Kun Korhonen kävi aikoinaan omaa puoluesihteerikampanjaansa, hän mainosti itseään sanomalla, että hän panee puolueen rahoituksen kuntoon. Hän oli antanut kovat näytöt rahan kerääjänä Seinäjoella. Hän aikoi tehdä saman tempun Helsingissä.
Korhonen on voittanut jo kahdesti puoluesihteerivaalin. Hän on myös lunastanut lupauksensa puolueen talouden kuntoon saattamisesta. Hän on sanojensa mittainen mies ainakin tässä suhteessa. Keskustan puoluekokousedustajia ei kuitenkaan kiinnostanut kysyä, miten ja keneltä Korhonen keräisi rahat.
Nyt se tiedetään. Osa keräystoiminnasta kestää huonosti päivänvaloa.
Vaalirahakohun taloudelliset mittasuhteet ovat mitättömän pieniä esimerkiksi valtion velkaantumisen rinnalla, mutta sen synnyttämä mediahuomio on riittänyt hautaamaan alleen Vanhasen ansiot pääministerinä. Vanhasesta on tullut merkitty mies, ja voi olla, ettei merkki lähde hänestä ennen kuin historiankirjoitus arvioi hänen koko pääministeriuraansa viileästi.