Paavo Väyrynen on siitä vinkeä kaveri, että hän ei vain millään suostu häviämään – ainakaan etukäteen. Tuskin oli kameravalot sunnuntai-iltana sammutettu keskustan jäsenäänestyksen jälkeen, kun Väyrynen jo maanantaina viritteli vastavalkeita niille, joiden mielestä keskustan puoluekokous äänestää Väyrysen ja ei-Väyrysen välillä.

- [Presidentin] vaalimenestyksen jälkeen ei taida olla mahdollista menestyä käymällä vaalia siinä hengessä, että puheenjohtajaksi olisi valittava kuka tahansa muu kuin Väyrynen, kirjoittaa siis Väyrynen itse.

Paavo V. on halunnut viestittää, että jäsenäänestyksen niukka ykkössija on itse asiassa jo melkein finaalivoitto Rovaniemellä. Kolmoseksi (niukasti hänkin) jäänyt Tuomo Puumala oli etukäteen elätellyt ajatusta siitä, että yli puolet äänistä sitoisi puoluekokousta jo ainakin moraalisesti. Ei varmaan vähiten siksi, että jossain kyselyssä Puumalakin hätyytteli 50 prosentin haamurajaa.

Mutta mitä teki Juha Sipilä? Jätti Helsingin parrasvalot väliin ja paineli heti maanantaina aamutuimaan Ylikiiminkiin lypsylle. Kohtuullisen erikoinen veto entiseltä teknoyrittäjältä, mutta sitäkin ymmärrettävämpi keskustan puheenjohtajaehdokkaalta. Jäsenäänestys todisti ainakin sen, että Sipilällä on aito mahdollisuus puheenjohtajakilvassa.

**Väyrynen tietysti tietää **keskustan puoluekokouksista paljon enemmän kuin meikäläinen, mutta olenpa minäkin siellä pari kertaa ollut mikinvarressa. Ja nähnyt senkin, kun Väyrynen huikeasta puheestaan huolimatta hävisi selvästi niin Anneli Jäätteenmäelle kuin Olli Rehnille. Hämeenlinna 2002.

Nyt Väyrynen laskee, että vain hän voi pelastaa keskustan seuraavissa kunta- ja eduskuntavaaleissa. Puumala on pannut tähtäimen vuoteen 2019. Jäsenvaalista jättäytynyt Kaunisto kyttää vielä pientareella. Silti pitää kysyä: vaihtuuko Sipilän Ylikiimingin aamulypsy sittenkin vielä Rovaniemen iltalypsyyn?

Jari Korkki
Kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja