Viikko sitten kirjoitin kolmesta eri vaihtoehdosta. Ensimmäinen niistä tarkoitti reilua juoksutaukoa ja kaiken panostamista elokuun MM-starttiin. Toinen piti sisällään riskipeliä, harjoittelun jatkamista ja kevään kilpailuihin osallistumisen vaikka hampaat irvessä. Kolmas oli välimalli, mihin kuuluisi oheisharjoittelua ja juoksua ainoastaan numerolappu rinnassa.

Kuluneeseen viikon jaksoon sisältyi myös vapaa- ja lomapäiviä. Samoin mahdollisuus kokeilla Niemen Pentin antamaa neuvoa. Hän analysoi yhteisellä työmatkallamme polvivaivani sellaiseksi, että ”hieronta auttaisi”. Polven ja reiden ulkosyrjä sekä pakarat tulisi ”hieroa auki”.

Perjantaina sain ensimmäisen käsittelyn, minkä jälkeen olo oli heti toisenlainen. Lauantaina jatkoin liikuntaa varovasti ja pyöräilin pari tuntia. Jalka tuntui paremmalta kuin aikoihin. Sunnuntai kului töiden eli levon merkeissä. Maanantaina tein tunnin kestäneen testijuoksun. Polvi ei ollut oireeton, mutta silti muutos oli tapahtunut. Kivun kanssa saattoi elää ja juosta.

Iloinen viikko

Maanantai kävin uudelleen hierottavana. Samat tuntemukset saivat jatkoa. On ensinnäkin upeaa, kun ihmiset osaavat tehdä töitä käsillään ja hallitsevat asiansa. Apua kevään vaivaani tuli lisää. Tiistaina ja keskiviikkona juoksin pitkät lenkit.

Molempina päivinä ohjelmaani kuului parin tunnin juoksu. Matkaa sellaiset vajaan 23 kilometriä. Toki vasemmassa jalassa oli vieläkin kipua, joka kuitenkin hellitti kummallakin kerralla matkan edetessä. Kaiken kaikkiaan tilanne on muuttunut sellaiseksi, että nyt jalkaan jälleen voi luottaa. Polvea ei tarvitse ajatella koko aikaa.

Keskiviikkona kävin vielä kolmannen kerran hieronnassa. Neuvonantajani Niemen Pentin lisäksi haluan kiittää yhtä lämpimästi varsinaisen työn tehneitä Vierumäen hierojaopiskelijoita. Teillä on totisesti taito hyppysissänne. Tekisi melkein mieleni sanoa, että ette enää koulutusta tarvitse. Suoraan hommiin vaan!

Herkistellen kohti sunnuntaita

Tiistaina illalla, pitkien lenkkien välissä, pyöräilin vielä kolme varttia ja torstaina tein palauttavia harjoituksia. Tunnin verran kevyttä sulkapalloa, perään juoksuvetoja urheilukentällä, sitten puolen tunnin uinti ja päätteeksi vesihierontaa porealtaassa.

Viime viikon kolmesta vaihtoehdosta mikään ei sellaisenaan ole toteutumassa. Lähimpänä ollaan sitä kakkosta. Eli juoksu on jatkunut ja kilpailut odottavat. Enää ei kuitenkaan ole tarvinnut taituroida ison tuskan kanssa.

Sunnuntaina edessä on kauden avauskilpailu ja matkana siis 17,4 km. Lähden liikkeelle 4,50 kilometrivauhtia ja pyrin 1.25.00 loppuaikaan. Kahden viikon kuluttua puolimaratonilla kilometrivauhtia kiristetään viidellä sekunnilla ja tavoitellaan yhä 1.40.00 tulosta.

Näitä silmälläpitäen tein pieniä testejä tiistain ja keskiviikon lenkeillä. Kahden tunnin juoksujen väliajoissa en ihan noihin lukemiin yltänyt, mutta matkahan jatkui sekä 17,4 km että 21,1 km mittauspisteiden jälkeenkin. Sunnuntaina yritetään tosissaan. Olisipa tyyni keli!

Mikko Hannula