Sairastuminen ja flunssa on aina elimistön merkki säätää '
"vauhtinappulaa" sille asteelle, että on aika seurata muiden menoa ja itse toimia vain kannustusjoukoissa. Tylsää, kyllä vain… Keho on urheilijan työväline ja puolikuntoisena urheileminen on enemmän vaarallista kuin hienoa!
Mistä tietää, että on oikeasti sairas eikä vain ole laiskalla tuulella? Motivoitunut urheilija on harvoin ”laiskalla tuulella” ja toisekseen jos ennen treeniä joutuu mielessään arpomaan, että treenatako vai ei, on ehkä syytä jättää treeni väliin ja koettaa seuraavalla kerralla uusilla fiiliksillä. Ehkä sillä saa jo pöpöt häädettyä tiehen.
Jos tauti voittaa, on ehdottomasti huilin paikka ja pitää antaa aikaa itselleen. Kun keho ja mieli näyttävät virkoamisen merkkejä voi vaikkapa aloittaa mielikuvaharjoituksilla ja vahvistaa näin ajatuksia tulevista treeneistä… (tiedetään, ei ole sama juttu kuin itse treenit, mutta ovat taas askeleen edempänä hikoilua!) Näin kaksikon toisena osapuolena tuntui inhottavalta jättää harjoituksia väliin kun toinen saa ne tehdä, mutta elin ajatuksella mukana näissäkin karkeloissa vaikka Minna ne suoritti ja minä vain kyselin fiiliksiä ja kannustin.
Kun keho näytti ”vihreää valoa” oli aika lähteä kevyesti liikkeelle tunnustelemaan menoa. Aloitin aivan rauhallisella sisäsoudulla… voi vitsi, olisin niiiiiiiiin kovasti halunnut antaa vain palaa sillä kokonainen viikko oli hurahtanut ilman treenejä. Oli vain PAKKO malttaa mieli ja löysäillä menoa… mietin monta kertaa, että jos vain vähän hurjastelisin ja sitten taas palaisin takaisin rauhalliseen menoon, mutta maltoin mieleni=) Siitä tuli ”voittajafiilis”, hallitsin intoni! Siitä myös Minna oli hurjan iloinen, koska avovesileiri odottaa ja on parempi olla siellä kunnossa ja päästä kaksikolla vesille.
Flunssan takia jäi treenejä väliin ja ne saavatkin jäädä, nyt olen pumpannut kumiveneeni ja näin hitaan kaavan kautta palaan taas normaaliin treenirytmiin ja koetan kammeta vauhdikkaan veneen kyytiin. Kipeänä oli enemmän aikaa miettiä maailman menoa ja tajuaa taas sen tosiasian miksi tätä hommaa tekee. Mikä saa päivästä toiseen urheilijan laittamaan lenkkarit jalkaan? Nostamaan painoja kuntosalilla ja liu’uttamaan suksea ladulla? Halu ja tahto kehittyä urheilijana ja ihmisenä! Liikunta tuo valtavan hienoja kokemuksia, muistoja, tunteita, onnistumisia, ystäviä…suosittelen!
Olemme molemmat tulevana viikonloppuna (13-15.3) messukeskuksessa Kunto-09 messuilla. Tule ihmeessä kuuntelemaan ja kokemaan kunnon lavalla Sannan ohjaama mielikuvamatka Pekingin finaalissa pe klo15, la klo12 ja 14.30 sekä su klo10.30 ja 14.30. Pääset siis meidän kaksikkoon mukaan tunnustelemaan miltä matka tuntuu ja mitä soutajan päässä liikkuu kilpailuhetkellä. Suunnista samalla myös halli 1:seen jossa saat uusimmat soutuniksit soutuklinikallamme
pe klo14-16, la klo15.30-17.30 ja su klo15.30-17
Nähdään!
Sanna ja Minna