Kolumnivuoroni osui itsenäisyyspäivän alle, joten osoitan aluksi kiitollisuuteni veteraaneille sekä raskaat sotavuodet kokeneelle sukupolvelle siitä, että he ovat taistellen ja kovalla työllä varmistaneet jälkeensä tuleville mahdollisuuden parempaan kuin mitä itse ovat kokeneet.

Suomen sodanjälkeinen ja koko itsenäisyyden aikainen kehitys on ollut huimaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö parannettavaa ja haasteita riittäisi edelleen paitsi kansainvälisen yhteistyön saralla, niin myös julkisten palvelujenkin tuottamisessa.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta on juuri valmistuneessa mietinnössään Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksesta toiminnastaan varainhoitovuodelta 2008 nostanut esille useita tärkeinä pitämiään valvontahavaintoja, joista nostan esiin sähköiset palvelut ja terveydenhuollon tietojärjestelmät sekä julkistalouden kestävyysvajeen.

Valiokunnan mielestä julkisen sektorin IT-ohjaus ei toimi. Vaarana on, että tietotekniikan soveltaminen julkisissa palveluissa ajautuu sivuraiteelle ja tuottavuushyödyt jäävät saamatta. Olemme jääneet kansainvälisessä vertailussa jälkeen mm. naapurimaistamme ja pudonneet samaan kastiin Mongolian kanssa.

Tietoyhteiskunnan vauhdittamiseksi tarvitaan lainsäädännön nykyistä tehokkaampaa käyttöä sekä kuntien ja valtionhallinnon yhteisiä standardeja ja avoimia rajapintoja, joilla varmistetaan tietojärjestelmien yhteentoimivuus.

Vapauttamalla aikaa ja ihmistyötä tarpeettomasta tietojärjestelmien kanssa toimimisesta voidaan esimerkiksi terveydenhuollossa lisätä itse potilastyöhön suunnattavia voimavaroja. Palvelujen sujuvuuden edellytyksenä ovat yhteentoimivat tietojärjestelmät ja tehokkaat palveluprosessit tai muutoin terveydenhuollon henkilöstöä ja asiakkaita kuormitetaan vain lisää potilastietojen jatkuvalla etsimisellä ja niiden uudelleen kirjaamisella järjestelmästä toiseen.

Kansainvälisen talouskriisin seurauksena vientimme on romahtanut ja työttömyys edelleen kasvussa. Valtio joutuu ottamaan ensi vuonna 13 mrd velkaa, eikä helppoa ole kunnissakaan. Näyttää siltä, että pitkällä aikavälilläkään julkisen talouden tulot eivät riitä kattamaan menoja. Tämän julkisen talouden kestävyysvajeen arvioidaan olevan yli 6 % bruttokansantuotteesta. Kestävyysvajeen hoitamisessa ratkaisevaa on työllisyys, jonka vielä ensi vuonnakin arvioidaan heikkenevän.

Kaikkein vakavinta työttömyys on nuorten kohdalla, joiden osalta työttömyys oli lokakuussa jo lähes 20 %.. Kansantalouden ja kestävyysvajeen hoidon kannalta on nuorten työllistämismahdollisuuksien nopea ja voimakas lisääminen tärkeää sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Tämä edesauttaa talouden kasvun alkaessa nuorten työllistymistä ja luo edellytyksiä työllisyysasteen pysyvämmälle nostamiselle.

Edellisen laman kaltaiset pitkällä aikavälillä vaikuttaneet kansantalouden menetykset, massatyöttömyys ja laaja sekä pitkäaikainen rakenteellinen työttömyys sekä osan työvoimasta pysyvä syrjäytyminen työmarkkinoiden ulkopuolelle tulee ehdottomasti välttää.