Suomalaista yhteiskuntaa vallan vahtikoirana neljän vuosikymmenen ajan seurannut Risto Uimonen listaa kirjaansa kaikkiaan yli kolmekymmentä mediakohun saattelemaa merkittävää eroa suomalaisista vaikutusvaltaisista tehtävistä. Maanantaina julkistetussa kirjassaan sanomalehti Kalevan päätoimittajanakin toiminut Uimonen käsittelee muun muassa edellisen pääministerin Anneli Jäätteenmäen eroon liittyvää mediamyllytystä. Tuorein kirjaan ehtinyt tapaus on Kuntien eläkevakuutuksen johtaja Markku Kauppinen, jonka ero liittyi Nova-yhtiöiden kautta meneillään olevaan vaalirahakohuun.
YLE Oulu Radiossa haastateltu Uimonen vakuuttaa, että tiedotusvälineillä on tällä hetkellä valtaa enemmän kuin koskaan. Median käsittelykulmaan on tullut kärjekkyyttä ja aiempi rauhallisuus on kadonnut, Uimonen sanoo.
- Jos asiaa katsoo useamman vuosikymmenen perspektiivillä, niin media on ärhäköitynyt. Nyt media uskaltaa käsitellä asioita sillä tavalla kuin neljännen valtiomahdin kuuluukin tehdä toimiessaan vallanpitäjien vahtikoirana.
Uimosen mukaan tähän vaikuttaa myös yhteiskunnan medialistuminen. Ihmiset ovat jatkuvasti tiedotusvälineitten vaikutuspiirissä. Tieto yhteiskunnan kehityksestä saadaan tiedotusvälineistä ja asioiden näyttävästä käsittelystä syntyy valtaa. Tiedotusvälineet ovat aiheuttaneet sellaisia paineita, joiden takia isokenkäisetkin ovat joutuneet jättämään tehtävänsä.
Valta on vaikutusvaltaa
Tiedotusvälineillä ei ole valtaa erottaa ketään, painottaa Uimonen. Median valta perustuu siihen, että asioita tuodaan esille tietyssä sävyssä. Samalla päättäjiltä vaaditaan eroamista, kuittien ja vaalirahoituksen paljastamista, Uimonen luettelee.
- Tämä johtaa tilanteisiin, jossa ihmiset katsovat, että he eroavat itse jos eivät pysty esiintymään puhtain paperein. Tai sitten heidän taustaryhmänsä päättävät erosta tai siitä sovitaan sulassa sovussa.
Sylikoirasta vallan vahtikoiraksi
Risto Uimonen aloitti median vallan seuraamisen lähietäisyydeltä jo Urho Kekkosen aikana. Hän seurasi Kekkosen viimeistä viittä vuotta ja kulki hänen mukanaan maailmalla niin kuin muutkin toimittajat.
- Me nähtiin mitä silloin tapahtui, mutta meillä jäi se raportoimatta sillä tavälla kuin se raportoitaisiin tänään. Kun ajatellaan valtiomahtien välisiä suhteita niin media eli neljäs valtiomahti on ärhäköityny.
- Silloin emme hoitaneet sitä tehtävää niin kuin meidän olisi pitänyt, Uimonen myöntää. Mutta eivät poliitikotkaan kertoneet Kekkosen terveydentilan rajusta heikkenemisestä ja siitä, että hän oli aika kykenemätön loppuaikoina hoitamaan tehtäviään.
Uimonen tunnustaa virheensä ja uskoo, että moni muukin sen ajan toimittaja ottaa noista ajoista paineita niskoilleen.
- Ollaan me puhuttu, että me ei käyttäydytty silloin siten kuin neljännen valtiomahdin pitää käyttäytyä. Katumusharjoituksia on vuosikymmenten varrella harjoitettu. Tällä on ollut kasvattava vaikutus, Uimonen sanoo.
Kun Kekkosen valtakausi päättyi, niin myös tiedotusvälineiden suhde presidenttiin muuttui ratkaisevasti. Koivisto oli välillä helisemässä median kanssa, arvioi Uimonen.
- Ahtisaaren aikana tiedotusvälineiden ja presidentin väliset suhteet normalisoituivat ja presidenttiä ryhdyttiin kohtelemaan niin kuin ketä hyvänsä vallanpitäjää. Tarja Halosen aikana perustuslaki on muuttunut siten, että hän ei enää ole ylin vallankäyttäjä Suomessa. Halosen aikana suhteet ovat aika luontevat ja normaalit.
Kymmeniä isokenkäisiä erosi
Peruskuvio on kaikissa sama, sanoo Uimonen. – Media luo niin kovan paineen, että ihmisten on joko itse päätettävä erosta tai taustayhteisö erottaa.
Tyypillinen esimerkki on Uimosen mukaan Ilkka Kanerva. Hän on ministeri, joka on eronnut ehkä kaikkein mitättömimmästä syystä. Hän ei syyllistynyt virkavirheeseen vaan hoiti Uimosen mielestä virkaansa erinomaisesti.
- Mutta hän sähläsi yksityiselämässään ja sen kaivelu oli mittasuhteiltaan niin suurta, että siitä aiheutui haittaa Kanervalle itselleen ja myös Kokoomukselle. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen päätti, että Kanervan on lähdettävä vaikka päätöksenteko oli Kataiselle hyvin vaikeaa. Tämä näin koska Katainen oli valinnut Kanervan ulkoministeriksi ”omin käsin”.
Toinen Risto Uimosen esimerkki on Suvi Linden. Hän erosi ministerin tehtävistä koska syntyi kohu siitä, että Linden oli myöntänyt avustuksia golfkentälle, jota hän itse käytti. Ei Lindeniä siinä vaiheessa kukaan vaatinut eroamaan, mutta hän itse näki viisaaksi erota.
Tapaus Jäätteenmäki
Jäätteenmäkeä ei tuomittu oikeudessa vaan tuomion sai Martti Manninen, joka oli vuotanut Jäätteenmäelle asiakirjoja. Manninen sai suhteellisen vähäisen tuomion. Uimosen mukaan Jäätteenmäen kohdalla oli kysymys moraalista. Mikä on pääministerin moraali? Keskustan ja sosialidemokraattien eduskuntaryhmät katsoivat, että Jäätteenmäki oli menettänyt luottamuksen ja hän joutui lähtemään.
Vaan jospa media ei olisikaan kaivellut asioita, kysyy Uimonen.
- Ja erityisesti Ilta-Sanomat ja sen poliittinen toimittaja Pekka Ervasti. Olisiko Jäätteenmäki istunut neljä vuotta pääministerinä. On täysin mahdollista, että nämä asiat olisivat jääneet pimentoon. Valtava asiakirjavuoto olisi jäänyt toteamatta. Poliittinen järjestelmä ei olisi itse ryhtynyt kaivamaan näitä asioita, Uimonen arvioi.
Uhrit?
Ei erotetuille kovinkaan huonosti käynyt, sanoo Uimonen. Perusajatuksena on, että ihminen sovittaa tekonsa. Jos joku joutuu vankilaan ja tuomitaan, niin vapaaksi päästyään rikos on yhteiskunnan silmissä sovitettu ja näinhän se on.
- Esimerkiksi Kauko Juhantalo, joka joutui valtakunnanoikeuteen ja siitä huolimatta hän palasi kansanedustajaksi. Hänen äänestäjänsä eivät antaneet hänelle moraalista tuomiota ainakaan siinä vaiheessa. Myöhemminhän Juhantalo putosi eduskunnasta. Ja Suvi Linden on uudelleen ministerinä.
Ajojahti
Risto Uimonen sanoo, että journalistin silmin joskus näyttää siltä, että menossa on median ajojahti. Vaalirahakohu on jatkunut puolitoista vuotta ja aivan erityisesti pääministeri Matti Vanhanen on joutunut tuleen.
- Mielestäni tässä ei kuitenkaan päämotiivina ole ajojahti vaan tiedotusvälineiden halu saada selvyys asioihin. Puolentoista vuoden aikana on paljastunut moraalisesti aika hämmästyttäviä asioita, joita ei yleisesti ole tiedetty. Totuutta on ajettu takaa ja se on löytynyt pala palalta.
Koska poliititkokin sanovat, että toimittajat ovat hoitaneet tehtävänsä hyvin niin kyllä tässä yhteiskuntamoraalia on parannettu ja poliittista moraalia on pystytty parantamaan, uskoo Uimonen.
- Jos vaalirahoitus uudistuu olennaisesti niin kyllä media on perustehtävänsä hoitanut ja sivutuotteena päitäkin on pudonnut. Päiden pudottaminen ei kuitenkaan ole pääjuonne. Se ei kuulu journalismin eettisiin lähtökohtiin.
Iso-Britanniassa media on ollut vuosikymmeniä erittäin ärhäkkä ja tehnyt omia paljastuksiaan. Parlamentissa paljastui varsinainen kuittiskandaali kun poliitikot olivat käyttäneet täysin vastuuttomasti julkisia rahoja huolimatta siitä, että he tietävät brittimedia valvovan. He ottivat kuitenkin riskin.
- En tiedä paraneeko tässä ihminen olennaisesti. Ja muistellaanpa Clintonin seksi-seikkailuja Valkoisessa talossa vaikka hän tiesi, että hän on maailman median tarkkaakin tarkemmassa seurannassa. Tilaisuus tekee näköjään varkaan, Risto Uimonen sanoo.