- Ei ole itsestään selvää, että Suomi saa molemmat korkeat virat, Vanhanen hauskuutti Kesärantaan kokoontuneita toimittajia tiistaina. Hän korosti, että Suomen hallitus suhtautuu rakentavasti kaikkiin hyviin suomalaisiin ehdokkaisiin, mutta että uusien korkeiden virkojen osalta voidaan joutua tyytymään vain toiseen.

Suomesta on EU:n ulkoministerin virkaan ehdolla komissaari Olli Rehn ja presidentin tehtävään sekä Paavo Lipponen että Martti Ahtisaari. Vanhanen muistutti, että Suomi saa Rehnin komissaariksi siitä riippumatta, kuka valitaan EU:n presidentiksi.

Uudet virat täyttöön loppuvuodesta

Jos Tsekin presidentti Vaclav Klaus luopuu Lissabonin sopimuksen jarruttamisesta, uusien virkoja täyttöön ja komission kokoamiseen päästään loppuvuodesta.

Ensimmäinen mahdollisuus on lokakuun lopun epävirallinen huippukokous, toinen on marraskuussa Kööpenhaminan ilmastokokouksen vuoksi pidettävä mahdollinen ylimääräinen huippukokous. Vuoden viimeinen tilaisuus valtionpäämiehillä on aloittaa nimitysprosessi joulukuun varsinaisessa huippukokouksessa.

EU:n korkean ulkopoliittisen edustajan eli ulkoministerin osalta tehtävänkuva on suhteellisen selkeä. Hän hoitaa EU:n ulkosuhteet laajentumista lukuunottamatta. Hän on EU:n ministerineuvoston luottohenkilö, mutta samalla myös komission varapuheenjohtaja ja EU.n kaikkialle maailmaan ulottuvan ulkosuhdepalvelun eli diplomaattiverkoston päällikkö.

Ei liian vahvaa presidenttiä

Ministerineuvoston pysyvän puheenjohtajan eli presidentin tehtävänkuva on ulkoministeriä epämääräisempi. Hän kutsuu koolle EU:n huippukokoukset eli Eurooppa-neuvoston ja johtaa niissä puhetta.

Sen sijaan kokousten esityslistasta päättävät ja esille tulevat asiat valmistelevat EU:n ulkoministerit, eli yleisten asiain komitea, jossa puhetta johtaa aiempaan tapaan puolivuosittain vaihtuvan puheenjohtajamaan edustaja.

Monet maat pelkäävät, että jos EU:n presidentiksi valitaan kunnianhimoinen ja aktiivinen henkilö, hän saattaa kutsua valtionpäämiehet koolla ratkomaan kaikkia mahdollisia ongelmia, joista sektoriministerit eivät ole päässeet keskenään sopuun. Tämä merkitsisi tosiasiallisen vallan siirtymistä ministerineuvostolta Eurooppa-neuvostolle, mikä ei kuitenkaan ole Lissabonin sopimuksen tarkoitus.