Pienet lähiruoan tuottajat eivät pysty osallistumaan kilpailuun kouluruoasta. Koulut tarvitsevat suuria ruokamassoja, joita tuottajat eivät pysty yksin toimittamaan.
- Tällä hetkellä kuljetukset ovat aika iso osa myyntipuolta. Yhdistämällä ja saamalla useita eri tuottajia yhteen, päästäisiin tiputtamaan myös kuljetuskustannuksia, kertoo Korpelan puutarhan myyntipäällikkö Saila Korpela.
Haminassa toimiva Korpelan puutarha pystyy myymään kouluille vihanneksia, koska se toimii yhteistyössä juures- ja salaatintuottajien kanssa.
Kymenlaaksossa lähiruoantuottajat yrittivät muutama vuosi sitten suurempaakin yhteistyötä. Tarkoituksena oli perustaa yhteinen keittiö, josta asiakas saisi kaikki kotitaloustuotteet kerralla. Yhteistyö ei kuitenkaan toiminut ja tuottajat lähtivät omille teilleen.
- Onko se sitten tämä suomalainen ”meidän leipä on parempaa kuin teidän leipä” -ajatusmaailma, mikä lyö yhteistyön lukkoon, Korpela tuumaa.
Hinta ratkaisee
Maa- ja metsätalousministeri patisti viime viikolla kuntia suosimaan lähiruokaa kouluissa. Tilanne tuskin kuitenkaan muuttuu lähiaikoina, sillä raha on edelleen se, mikä ratkaisee.
- Tietysti hinta tulee ensimmäisenä. Jos tuotetaan hirveän pieniä määriä, monta kertaa hinta nousee. Myös hygienia ja omavalvonta on oltava ehdottomasti kunnossa, kertoo Kymijoen ravintopalveluiden toimitusjohtaja Riitta Valkeapää.
- Kriteerit täytetään laadun ja tuotteen suhteen ihan täysin, mutta hintapolitiikka nappaa sitten kiinni. Katsoin juuri yhtä hyväksyttyä tarjousta, jossa hinta oli vaikuttanut 90 prosenttisesti päätökseen. Sen jälkeen 5 % reklamaatio ja 5 % laatu. Sillä jo paikallinen tuottaja tipahtaa pois, Korpela kertoo.
- Olemme Kotkan kaupungin osittain omistama yhtiö, joten totta kai haluaisimme tukea sitä tuotantoa, mikä täällä vois olla. Se ei vaan ole kovin tuloksellista, Valkeapää sanoo.
Kotkassa koulujen ruoasta vain osa vihanneksista on paikallista, liha ja leipä pääosin kotimaista, kala tulee lähes kokonaan ulkomailta.