Verosodasta jää haava hallitukseen, ounastelee Hanna Kaarto kolumnissaan Helsingin Sanomissa. Veropolitiikasta käydyssä ideologisessa kisassa voittaja oli kokoomus onnistuessaan ulottamaan alv-alen myös ravintolaruokaan ja keskustakin voitti, kun kaupparuoan alv pudotettiin 17 prosentista 12 prosenttiin.
Koko hallitus voitti saadessaan vaikeassa riidassa kompromissin aikaan. Mutta poliittiset erot kirkastuivat, Kaarto kirjoittaa.
”Kokoomus lipesi keskustalle pyhästä ja kertaalleen sovitusta alv-päätöksestä. Sitä keskusta ei heti unohda. Jo ennestään sillä on muistissa kokoomuksen keväällä runnoma työnantajien Kela-maksun poisto, joka oli keskustalle katkera pala.”
Suomenmaa kaipaa periaatekeskustelua verotuksesta. Lehti ymmärtää kyllä, miten helpolla valtio saa lisätuloja, kun se korottaa arvonlisäveroa ensi vuonna. Alv:n kautta valtio kerää jo nyt lähes kaksi kertaa niin paljon varoja kuin tuloverotuksella. Alv-ratkaisut eivät myöskään sekoita työmarkkinaneuvotteluja, Suomenmaa muistuttaa, mutta pitää periaatteellisena ongelmana sitä, että alv nostaa tavaroiden hintaa yhtä paljon köyhälle kuin rikkaalle.
”Verotuksen toimeentuloeroja tasaavalle vaikutukselle ei viime vuosikymmeninä ole kovin paljon ajatuksia uhrattu. Verotusta on tietoisesti siirretty välillisen verotuksen suuntaan.” Suomenmaa ei pidä kehitystä toivottavana ja kehottaakin omaa puoluettaan eli keskustaa pitämään verokannanotoissaan mukana myös oikeudenmukaisuuden elementtiä.
Kennedyn dynastian loppu
Lehdissä muistellaan laajalti aivosyöpään menehtynyttä senaattori Edward ”Ted” Kennedyä. Veikko Vuorikoski kirjoittaa Aamulehden Ylänurkassa, että harvalla meistä elämäntehtävä on ollut selvillä niin varhain kuin Kennedyllä. Perheen isä piti selviönä, että pojat lähtevät valtakunnan politiikkaan ja isoveli, silloinen senaattori John F. Kennedy totesikin vuonna 1959 että ”aivan kuten minä menin politiikkaan sen takia, että Joe kuoli, niin jos minulle tapahtuisi huomenna jotain, Bobby pyrkisi paikalleni senaattiin. Ja jos Bobby kuolisi, nuorin veljemme, Ted, ottaisi hänen paikkansa.”
Juuri näin kävi, vastuu Kennedyjen dynastian jatkamisesta siirtyi senaattiin jo vuonna 1962 valitulle Edwardille. Vuorikoski muistuttaa, että Kennedystä tuli kaikkien aikojen kolmanneksi pisimpään istunut senaattori, joka teki menestyksellistä yhteistyötä niin George W. Bushin kuin Barack Obamankin kanssa. Kennedyn kuolema oli yhden aikakauden päätös. ”Jos unohdetaan presidentit, hänen jälkeensä ei ole nyt näköpiirissä yhtä valovoimaista poliitikkoa, ei senaatissa eikä Kennedyjen suvussa.”
Dynaamisia herkkuja Marinadinbadista
Seppo Ahti pakinoi Ilta-Sanomissa otsikolla ”Tänä vuonna Marinadinbadissa” ja sanailee, että marinointi on käypänen konsti monen muunkin tuotteen kuin lihan houkuttelevammaksi tekemiseen.
”Erityisen suosituksi marinointi on tullut julkishallinnon ja järjestöelämän puolella. Marinadi on yleensä se sama: sekoitus konsulttikieltä, konttilatinaa, klopalisaatiota, alemmuudentuntoa ja historiattomuutta. Tässä marinadissa ovat kypsyneet sellaiset tämän päivän dynaamiset herkut kuin Destia, Altia, Patria, Palmia, Pardia ja miksei myös legendaarinen Itella.(…) Julkisen puolen toimijoita onkin myyty uusilla kauppanimillä onnistuneesti yksityisille sijoittajille. Samalla toimet, jotka aiemmin kuuluivat julkisuuslainsäädännön alle, siirtyivät yrityssalaisuuksien piiriin.”