Suomen on tuettava Afganistania tiellä kohti rauhaa, kommentoi ulkoministeri Alexander Stubb Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla keskustelua Suomen roolista Afganistanissa.
Suomi on sitoutunut Afganistanin vakauttamiseen. Tämä oli edellisen ja se on myös nykyisen hallituksen linja, jonka takana ovat tasavallan presidentti ja eduskunta.
Kyse on paitsi osallistumisesta kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden rakentamiseen myös Suomen omasta turvallisuudesta. Afganistanin epävakaus ja sekasortoisuus vaikuttavat väistämättä myös Euroopan turvallisuuteen. Kansainvälisen terrorismin, ääriliikkeiden ja kansainvälisen huumekaupan hillitseminen on Suomen etu.
Päädytään käynnissä olevassa sanasodassa mihin tahansa, on selvää, että Afganistanin ongelmiin ei ole vain sotilaallista ratkaisua. Edessä on vielä runsaasti työtä. Sotilaallista voimaa tarvitaan kuitenkin väkivallan hillitsemiseksi ja siviilien suojelemiseksi.
Vaalirahoitus ei voi olla salaista
Maaseudun Tulevaisuus kirjoittaa puolueiden rahoitusvyyhdestä, että kaiken kaikkiaan kokoomus näyttää saaneen yritysten tukiaisia enemmän kuin muut puolueet.
Mutta tämäkään tuskin yllättää ketään. Uutinen olisi vasta, jos kävisi ilmi, että suurpääoma tukisi vasemmistoliittoa. Kokoomus on profiloitunut yrityksiä ymmärtävänä puolueena, joten luultavasti ne tukevat mielellään juuri kokoomusta.
Samalla tavalla ay-liike tukee SDP:tä, koska se uskoo näin edistävänsä omia tavoitteitaan. Vasemmiston saamista tukipoteista tiistaina paljastui Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n mittava, yhteensä 450 000 euron tuki SDP:lle.
Olisi viisasta, että kaikki puolueet julkistaisivat kaikki saamansa tuet kerralla. Vaali- ja puoluerahoitusta koskeva laki on myös kirjoitettava sellaiseksi, että salailuun ei ole tarvetta. Kun kerran vaalirahoitus on laillista puuhaa, se ei voi olla myöskään salaista.
Savon Sanomat kirjoittaa puolestaan, että JHL on jäsenmäärällä mitattuna maan suurin ammattiliitto. Liittoon kuuluu noin 220 000 kuntien ja valtion työntekijää. Heistä kaikki eivät vaaleissa äänestä SDP:tä tai Vasemmistoliittoa. Olisiko jäsenten aika kysellä, miksi heidän maksamistaan jäsenmaksuista on ohjattu satoja tuhansia euroja vasemmistopuolueille?
Toinen periaatteellinen ongelma on, että jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia. Välillisesti siis kaikki veronmaksajat osallistuvat vasemmistopuolueiden toiminnan tukemiseen myös tätä kautta. Verovaroistahan jo maksetaan puoluetukea kaikille eduskuntapuolueille.
Puolueet näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että puolueiden rahoittaminen pitää kieltää yrityksiltä, joista valtio omistaa yli puolet. Olisi syytä pohtia jonkinlaisia rajoja myös julkisesti tuettujen jäsenmaksujen käytölle.
Kysymykset puoluerahoituksesta parantuneet
Sanomalehti Ilkan päätoimittaja Matti Kalliokoski kirjoittaa kolumnissaan vaalirahoitusuutisoinnista.
Tässä vaiheessa kesää on pakko myöntää, että ehdokkaiden ja puolueiden rahoituksen penkominen on ollut palvelus suomalaiselle demokratialle. Kysymykset ovat parantuneet kesän mittaan, ja vähitellen vastauksiinkin on tullut tolkkua.
On aivan perusteltua kysyä, tiesivätkö poliitikot, millaisten liikemieskoijareiden kanssa he olivat tekemisissä. On paikallaan ihmetellä, miksi poliittista toimintaa ovat innokkaimmin rahoittaneet samat valtioyhtiöt, jotka ovat korruptiotutkimusten kohteina.
On hyvä kysymys, miksi Björn Wahlroos oli höveli, kun yksi puolue pyysi hänen johtamaltaan yritykseltä rahaa, vaikka herra itse tunnetusti on sitä mieltä, että hyväntekeväisyys ei ole yritysten tehtävä.
On kummallista, miksi ay-liikkeen antama puoluerahoitus on valtakunnan suurimpia salaisuuksia, vaikka heti seuraavassa lauseessa vakuutetaan sen olevan jäsenten edun ja säädettyjen lakien mukaista.