Puolustusministeriön ylijohtaja Pauli Järvenpää sanoi aamulla YLE Uutisten haastattelussa, että kehitysyhteistyörahoja voitaisiin jatkossa kenties käyttää afrikkalaisten kriisinhallintajoukkojen kouluttamiseen. Myöhemmin hän tarkensi, ettei tarkoita kehy-rahojen käyttämistä sotilaallisiin tarkoituksiin.
Kehitysyhteistyön kriteereistä määrätään kansainvälisesti OECD:n kehitysyhteistyökomiteassa. Esimerkiksi sotilaallinen apu ja rauhaanpakottamisoperaatiot eivät siihen kuulu. Sen sijaan humanitaarisen avun jakaminen sotilaiden välityksellä kelpaa. Rajanveto ei siis ole aivan yksinkertaista.
- Kriisinhallinta on hyvin laaja-alaista toimintaa. Kehyvaroja sellaisenaan käytetään tiettyihin pienhankkeisiin, joita rauhanturvajoukot toimeenpanevat esimerkiksi Afganistanissa tai Balkanilla, sanoo ulkoministeriön poliittisen osaston apulaisosastopäällikkö Anu Laamanen.
Laamasen mukaan Euroopassa on joitakin maita, jotka käyttävät varoja konfliktien ennaltaehkäisyyn siten, että se ei täytä julkisen kehitysavun kriteereitä. Suomessa ei hänen mukaansa kuitenkaan ole harkittu sellaista.
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen tiedossa ei ole, että OECD:n asettamia kehitysapukriteereitä oltaisiin muuttamassa. Suomi ei oma-aloitteisesti siis edes voisi löyhentää määritelmää.
- Tietysti ensimmäinen kysymys on, pitäisikö Suomen mielestä kriteereitä muuttaa. Siihen suhtaudun epäilevästi. On selvää, että suuret sotilasmahdit mielellään laskisivat sotilasmenoja kehy-menoiksi. Mutta onko se pienten valtioiden ja rauhanturvatoimintaa harjoittavien valtioiden etu, on toinen kysymys.
Kehitysyhteistyötä harjoittavirn kansalaisjärjstöjen kattojärjestö Kepa pitää kehy-toiminnan riippumattomuutta erittäin tärkeänä. Määritelmien laajentamisessa olisi Kepan kehityspoliittisen sihteerin Niina Pitkäsen mukaan vaarana se, että kehy-työ sotilaallistuu. Kepa painottaa, että vaikka konfliktien ennaltaehkäisy on tärkeä osa kehitysyhteistyötä, sen ensisijaisena tarkoituksena on köyhyyden vähentäminen.