Näin Vanhanen tunnustaa ääneen, että talouden kehitys on yllättänyt kaikki, pääministerinkin. Talouden tunnusluvut kun ovat nyt aivan toiset kuin mitä huhtikuun hallitusneuvotteluissa kuviteltiin.
Varsinainen jymy-yllätys liittyy ensimmäisiin liittokohtaisiin tuloratkaisuihin. Metallimiehet määrittivät tason, jota nyt kaikki alat pitävät palkankorotusvaatimustensa pohjana. Kukaan Säätytalon hallitusneuvottelijoista ei varmasti osannut edes kuvitella, että liittokierroksen palkkaratkaisut ovat 10 prosentin luokkaa.
Hurjat korotukset pistävätkin nyt porvarihallituksen veronkevennyssuunnitelmat täysin uusiksi. Aitoihin veronkevennyksiin tarkoitetut toista miljardia kun hupenevat nyt pelkästään siihen, ettei korotusten kasvattamien palkkojen verotus kiristy. Kesän aikana on varmaan moni muukin kuin kokoomuslainen valtiovarainministeri sadatellut, että eihän tässä näin pitänyt käydä. Jos porvarihallitus haluaa ihan oikeita, aitoja veronkevennyksiä, sen on varattava rahaa paljon aiottua enemmän.
Veronkevennykset - missä ja miten? Eikä veronkevennysten toteuttaminenkaan enää ihan ongelmatonta ole. Hallitus on niin vaalikauden kehyksiä kuin ensi vuoden budjettia sorvatessaan alleviivannut, että tuloveronkevennysten aika ei ole nyt, vaan vaalikauden lopussa. Budjettiriihessä joudutaan kuitenkin nyt miettimään, että onko se lopussakaan. Ensimmäiset liittosopimukset kun ovat pitkiä ja lupaavat korotuksia myös häntäpäähän. Eli miten vastuullista olisi sellainen talouspoliitiikka, jossa samaan aikaan tilille rapsahtaisi rahaa kovista korotuksista ja tuloveronkevennyksistä? Porvarihallitus saattaakin siis ajatua siihen outoon ideologiseen tilanteeseen, ettei se voi suhdannesyistä keventää verotusta. Myös toinen hallituksen talouspoliittinen ongelma on iso ja täysin itseaiheutettu. Jo nyt jokaikiselle suomalaiselle on varmasti valjennut että tasa-arvotupo on helpommin vaalitaistelun tuoksinassa sanottu kuin hallitusvastuussa tehty. Kukaan ei varmasti tällä hetkellä tiedä, miten se käytännössä toteutettaisiin ja jo nyt naisalat on onnistuttu usuttamaan toistensa kimppuun. Nyt kehittyvä kauna voi olla pitkällistä sorttia. Talouslinjaukset vaativat globaalia näkökulmaa Kotikutoisten ongelmien lisäksi hallituksen on pakko muistaa, ettei kaikkia nyky-Suomen talouslinjauksia voi tehdä kauneimmankaan mökkilaiturin nokasta kaukana maailmantalouden melskeestä. Globaalin talouden käänteet kun tuntuvat toteutuvan meillä ääriarvoissa: kun menee hyvin, niin menee tosi hyvin. Mutta vastaavasti käänne maailmalla pahempaan saattaisi olla meillä selvästi jyrkempi. Myös Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä voi vielä ennen Säätytalolle kokoontumista tulla hallitukselle aiempaa monisanaisemmat torut taloudenpidosta. Talouspolitiikan kun arvioidaan perustuvan liikaan toiveikkuuteen, menopolitiikan puolestaan liikaan löysyyteen. Pirjo Auvinen, YLE Uutiset