Aho sanoo, että virheellisten tulkintojen välttämiseksi vuonna 1992 solmittua sopimusta on tarkasteltava vertaamalla sitä muiden valtioiden vastaaviin sopimuksiin Venäjän kanssa.
Suomi ja Venäjä järjestelivät suhteitaan Neuvostoliiton hajottua vuonna 1992. Torstaina julkisuuteen nostetun valtiosopimuksen allekirjoitti Suomen puolesta silloinen pääministeri Esko Aho.
YLE Uutiset tavoitti Sitran yliasiamiehenä toimivan Ahon työmatkalta Barcelonasta. Hän muistelee, että valtiosopimus oli sopimus muiden joukossa. Aho kiistää, että se olisi YYA:n jatke.
- Ei. Se oli perussopimus Venäjän kanssa, joka sinänsä siirsi YYA-sopimuksen historiaan muodollisesti. Mutta kysymys oli kuitenkin valtiosopimuksesta uuden valtion kanssa, joka otti vain vastatakseen roolin Neuvostoliiton seuraajavaltiona, Aho sanoo.
"Kaukaa haetulta vaikuttaa"
Suomen ja Venäjän välinen sopimus sisältää kuitenkin myös YYA-sopimuksesta tuttua sanankäyttöä. Siinä sovitaan muun muassa, että osapuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista vastaan.
Ahon mielestä tässäkään ei ole mitään erikoista.
- Minulla on sellainen mielikuva, että turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia oli näissä muissakin sopimuksissa, mutta kun en pysty sitä tarkistamaan niin en ryhdy väittämään mitään.
Aho ei halua ottaa tarkemmin perehtymättä kantaa niihin valtio-opintuntijoiden arvioihin, joiden mukaan artiklaa neljä voisi tulkita myös niin, että Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys vaikeutuisi tai jopa estyisi.
- Asia on sillä tavalla tärkeä, ja paikallaan että sekin katsotaan. Mutta kovin kovin kaukaa haetulta se tällä kuulemalla vaikuttaa.