Turpeinen-Saaren mukaan Kekkosen elämässä oli neljä tärkeää naista: äiti Emilia, vaimo Sylvi Kekkonen sekä naisystävät Anita Hallama ja Marjatta Klemola.
Suuri yksinäinen. Urho Kekkonen ja tunteet -kirjassa kerrotaan, että Kekkosen ja Klemolan tuttavuus kesti vuosikymmeniä, sillä Marjatta Klemola toimi presidentin tekstien puhtaaksikirjoittajana sota-ajoista Kekkosen virkauran päättymiseen asti.
He olivat lisäksi perheystäviä, ja tunsivat toistensa puolisot hyvin. Marjatta Klemola oli naimisissa Kekkosen ystävän Valto Klemolan kanssa.
Presidentin ja Marjatta Klemolan ystävyys alkoi Klemoloiden häissä, joissa Kekkonen oli ainoa vieras. Illan mittaan sulhanen joi itsensä sammuksiin, ja Kekkonen joutui kantamaan hänet kotiin.
Kekkosen ja Marjatta Klemolan intiimi rakkaussuhde kehittyi vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Suhde pysyi vain pienen piirin tiedossa, koska Kekkonen valvoi tiedotusvälineitä ja esti tiedon leviämisen, Turpeinen-Saari kirjoittaa.
Suhde rajoitti Marjatta Klemolan elämää, eikä hän esimerkiksi juhlinut iltaisin, koska olisi silloin saattanut olla poissa Kekkosen soittaessa.
Kekkonen muutti näkemyksiään kriisien kautta
Turpeinen-Saari kuvaa kirjassaan Kekkosta muutenkin kuin naissuhteitten kautta. Kirjoittajan mukaan presidentti oli masentuneisuuteen taipuvainen mies, jolle esimerkiksi Stalingradin taistelu vuonna 1942 ja Tshekkoslovakian miehitys vuonna 1968 aiheuttivat henkilökohtaisen kriisin.
- Stalingradin takia Kekkonen muuttui sotaisasta ryssävihaajasta Neuvostoliiton ystäväksi. Tshekkoslovakian miehityksestä hän ymmärsi, ettei Suomen kansalle voinut taata hyötyä hoitamalla pelkästään kahdenvälisiä suhteita Neuvostoliiton kanssa, Turpeinen-Saari perustelee.
Hän epäilee, että viimeisinä vuosinaan Kekkosta eristettiin liikaa Tamminiemeen. Vaikka dementoituvaa presidenttiä haluttiin suojella, hyvä tarkoitus kääntyi Kekkosta vastaan ja tämän sairaus paheni.
Turpeinen-Saari arvelee, että sosiaalinen kanssakäyminen vanhojen ystävien kanssa olisi voinut hidastaa dementian kehittymistä.