Vuosien vieriessä ymmärrys Linkin päätöstä kohtaan kasvoi huomattavasti. Linkki oli reissun aikoihin lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä ikävuotta. Elämän polun varrella vastaan tulee paljon asioita, joista silloin parikymppisenä ei osannut vielä edes kuvitella.
Urani alkuaikoina kiekkoilu täytti ison osan päivän rutiineista. Kaikki pyöri pitkälti kiekkoilun ympärillä. Loppupuolella uraani taas perheen asiat vaikuttivat kaikkeen tekemiseen. On täysin luonnollista, että asiat menevät näin. Kehitystä ja muutoksia tapahtuu jatkuvasti. Jotkin asiat tapahtuvat hitaasti ja madellen, toiset taas yllättäen ja nopeasti.
Aikansa kutakin
Jokin päivä kaikki myös loppuu. Niin kävi lopulta myös ammattimielessä minun kiekkouralleni. Onko olemassa sellaista hetkeä, jolloin on oikea aika lopettaa? En voi vastata kysymykseen kuin omalta osaltani. Näin jälkikäteen ajateltuna osasin siirtyä syrjään melko oikeaan aikaan. Ehkä vuosi aiemmin olisi ollut myös hyvä hetki.
On tapauksia, joissa ura päättyy ennen aikojaan loukkaantumiseen. Useimmissa lopettamispäätöksissä aika tekee kuitenkin tehtävänsä. Kilometrit tulevat täyteen niin kropassa, kuin henkisellä puolellakin. Itselleni kävi juuri näin. Kolotusta ja kipua oli vähän siellä sun täällä ja innostuksen liekkikin oli hiipunut. Oli helpottava tunne, kun sai päästää irti köydestä ja lopettaa.
Tunne oli outo muutama viikko viimeisen pelin jälkeen, kun ei pitänytkään aloittaa treenaamista. Pitkän urani aikana en kovin montaa viikkoa huilaillut. Pisin paussi kauden päätyttyä taisi olla kolme viikkoa. Usein parin viikon jälkeen rupesi tuntumaan, että nyt on jo aika lähteä treenaamaan. Sisäinen halu siis patisti toimimaan. Sanotaan, että lahjattomat harjoittelevat. Taisin olla siis lahjaton.
Kuntoilua ja kuntoutusta
Kun kroppaa parikymmentä vuotta lähes jatkuvasti treenautti, niin ei sitä ihan seinään voinut lopettaa. Kolotus ja kipu palasivat lähes samantien, jos jäi laakereilleen makaamaan. Kävi mielessäni, että perhana, pitääkö tässä heti ruveta taas jumppaamaan. Syy harjoittelun jatkamiseen tuli siis omasta kropastani.
Kuntouttavassa ja kuntoa ylläpitävässä mielessä rupesin hölkkäilemään. Viime keväänä ohjelmassa oli Tukholman maraton. Ensi syksynä suuntana on Berliini ja samaiset reilut 42 kilometriä. Minun tekemistäni ja liikkeelle lähtemistäni helpottaa se, että on päämäärä, johon pyritään. Nyt se ei ole mestaruus, vaan maaliin pääsy ja sitä seuraava hyvänolon tunne. Kyse ei siis ole enää huippu-urheilusta.
Mitä pojat tekevät?
Monen asian pitää olla tasapainossa, jos haluat olla jonkin lajin huipulla. Moni suomalainen huippukiekkoilija on siinä tilanteessa, että seuraavaa siirtoa uran suhteen mietitään tarkasti. Mitä mieltä on perhe? Vieläkö sisäinen liekki on riittävän suuri? Missä kunnossa on kroppa? Siinä kai ne suurimmat kysymykset, joita muun muassa Teemu, Ville ja Saku miettivät, ennen kuin tekevät päätöksensä uran jatkumisesta.
Se on varmaa, että yksi parhaista maalivahdeista, jonka kanssa sain pelata useamman vuoden samassa joukkueessa, lopettaa. Ari "Sulo" Sulander on tehnyt huiman uran tolppien välissä. Onnittelut Sulolle hienosta urasta ja mukavista muistoista.
Tasaisuus on valttia
Finaaleissa Pelicans ja JYP. Yllätys vai ei? Minusta ei. Vaikka huono veikkaaja olenkin, niin jo ennen kauden alkua nostin Pelicansin tämän kauden mustaksi hevoseksi. Muut suosikkini mestariksi olivat JYP, HIFK ja Jokerit.
Molempien finaalijoukkueiden koko kauden suorittamista leimaa ehdottomasti tasaisuus. Jypillä oli toki alkuvaikeutensa. Tasaisen varmaa ja laadukasta suorittamista illasta toiseen. Tulos on se, että kauden kaksi parasta ja tasaisinta joukkuetta kohtaavat finaaleissa.
Finaalien voittajaa en lähde veikkaamaan, parempi voittakoon. Sen verran rohkenen veikata, että Selänne ja Koivu jatkavat uraansa Anaheimissa ja Peltonen HIFK:ssa. Lopuksi heitän villin veikkauksen. Koko kolmikkoa kotikisoissa ei nähdä.