Juuri äsken siis päätettiin kova hiihtoleiri 10 kilometrin hiihtokisaan, joka joukkueen kesken survottiin. Tulokset jääkööt salaisiksi, mutta hitusen voin verhoja raottaa ja kuiskata, että rymyryhmä on voimissaan!
Tästä joukkueen on tarkoitus siirtyä Rovaniemen maisemiin hakemaan tuntumaa hyppypuolelle, mutta minua "kutsuu Kuusamo" ja aionkin täräyttää vaihteeksi kotiin ja harjoitella kotimaisemissa.
Jätkät varmasti pärjää rollossa ilman minuakin!
Fiilis tuntuu olevan koko joukkueella todella hyvä ja possutaudilta ollaan ainakin toistaiseksi vältytty!
Onneksi se kuuluisa sika on välttänyt meidät, vaikka muita sikoja tahi sian tyyppisiä ilmestyksiä onkin näkynyt ladulla ja leirillä... ja etenkin joukkueen ruokapöydässä.
Syy siihen, että teen loppuvalmistautumisen kotona on aika simppeli: rollossa on hirveät ruuhkat mäessä, ladulla ja ruokaloissa, jossa myös sikatauti viihtyy ja leviää...
Kultaisessa Kuusamossa eli KOTONA saan harjoitella rauhassa ja
hyvissä harjoituspaikoissa, esimerkiksi Taivalvaaran hyppyrimäessä, joka on kuin kultakaivos mulle!
Uskaltaisin väittää, että kyseisestä trampolinosta olen hypännyt eniten mitä kukaan muu koskaan!
Mäki on toiminut mulle "luottopaikkana" ja ihan juniorivuosista lähtien ja sieltä on paras hyppyvire aina kaivettu ja tullaan kaivamaan.
Haluan tehdä valmistautumiseni siellä, missä se tuntuu hyvältä.
Rovaniemen mäestä en ole tykännyt koskaan.
Päätös ei ole yksin minun, vaan asia on puntaroitu henk.koht. valmentajien, sekä maajoukkuevalmentajien kanssa.
Ainiin! Meinasi ihan unohtua, että tässähän ollaan jo kertaalleen päästy hyppäämään lumelta, juurikin tuosta luottomäestä, ja täytyy myöntää se tosiasia, että lumi on äärimmäisen hieno elementti mäkiurheilua ajatellen! Fiilis mäessä oli aivan sikahyvä, kun taas pitkän tauon jälkeen pääsi lumelta pomppimaan!
Hypyt itsessään eivät vielä mitään riemunkiljahduksia aiheuttaneet, mutta meininki oli kohdallaan ja se on tässä vaiheessa tärkeintä.
Olo on kuin miehellä synnytyssalissa, kun odotan että pääsen uudestaan mäkeen!
Voihan
"Juhis"!
Kyse on siis Mannisen Hannusta, joka joukkueessa tunnetaan paremmin nimellä Juhis.
Kerran tässä jo kertaalleen lähdettiin tollaselle myönnytyslinjalle, niin myönnettäköön tähän samaan konkurssiin sekin, että Juhiksen paluu on todella tervetullut uutinen koko meidän joukkueelle!
Pitäähän meidänkin joukkueessa yksi "veteraani" olla ja ehkä hänestä saadaan vielä joukkeelle oma lentäjä ja Vancouveriin oma jetti!
Se olisi aika kohtuullista. Heh.
Varsinkin kun näitä comebäkkiläisiä on nyt jo jenkeillä Todd Lodwick ja itävaltalaisilla heidän menestynein olympiaurheilija, Felix Gottwald ja muita hörhöjä...
Itävallasta tulikin mieleeni heidän omat kesämestaruuskisat, jossa Top-kolmosen keski-ikä oli yli 30 v!
Mites meillä...? No toisin meillä... keski-ikä oli juuri yli 20 v!
Asiaan!
Niinkun tuossa tulikin esille meidän joukkueen nuoruus, onkin tärkeää, että saadaan Juhis vielä katsomaan meidän perään.
Saadaan varmasti todella hyviä ohjeita siitä, mitä kannattaa tehdä ja mitä kannattaa jättää ehkä tekemättä.
Kokemuksen syvää rintaääntä kuuntelee varmasti meistä jokainen. Sen verran enemmän Hannulla kuitenkin noita reissuvuosia on, vaikka skippasikin yhden vuoden.
Eipä sekään henkilökohtaisesti kyllä haittaa... sainpas voittaa maailmancupin! EhheHeeHe!
Kilpailullisestikin saadaan varmasti kovaa materiaa, etenkin joukkuekisoihin Vancouveriin Juhiksen myötä! Se on varma!
Uskon, että Hannu VOI olla jopa kovemmassa kunnossa, mitä kukaan osaa odottaakkaan... ehkä jopa kovemmassa kuin koskaan. Huu nous!?
Nyt on pakattava... Lounaan kautta auto kääntään keulansa kohti Kuusamoa.
Nähdään viimeistään siellä kisojen merkeissä!
- Anssi