Arkistoaineiston perusteella Kekkosen ja aikalaiskirjailijoiden kirjeenvaihto on ollut runsasta. Silti aihetta on tutkittu varsin vähän, sanoo UKK-arkiston johtaja Pekka Lähteenkorva.
- Kirjailijoiden kirjeitä on paljon. Ja presidenttihän pyrki myös vastaamaan henkilökohtaisesti jokaiseen saamaansa kirjeeseen.
Erityisen tiiviisti presidentille on kirjoittanut Mika Waltari. Arkistonjohtaja Pekka Lähteenkorvan mielestä viimeaikainen Waltari-tutkimus olisi voinut hyötyä UKK-arkiston aineistoista.
Presidentin ja kirjailijan välit ovat olleet lämpimät.
- Waltari aloittaa kirjeensä yleensä viralliseen sävyyn ”Herra Tasavallan Presidentti”, mutta siirtyy pian läheisempään tyyliin ja kutsuu presidenttiä mm. hyväksi ystäväkseen.
Waltarin kirjeistä käy ilmi, että kirjailija seuraa tiukasti päivän politiikkaa ja tuntee syvää huolta presidentistä ja maailman menosta.
- Waltari on kirjeissään aidosti sitä mieltä, että Kekkonen on Suomelle ainoa oikea presidentti ja pelkää, että tälle tapahtuu jotakin pahaa.
Monen lajin mesenaatti
Waltarin kirjoituksiin Kekkonen otti ensituntumaa jo 1930-luvulla. Silloin vastaanotto oli tyly: Ylioppilaslehden päätoimittajana Kekkonen tyrmäsi kirjailijan isänmaallista paatosta huokuvan runon.
- Päätoimittaja kielsi runon julkaisemisen, mutta kehotti kuitenkin maksamaan kirjoittajalle, jos tämä rahaa kipeästi tarvitsi, Lähteenkorva kertoo Waltarin muistelleen.
Kekkonen tuki Waltarin ohella lukuisia muitakin kirjailijoita. Esimerkiksi kirjailijalaatunsa kanssa painiskelevan Päätaloa Kekkonen kannusti ja piti tämän kansankuvausta erinomaisen onnistuneena.
Kekkonen pääsi tutustumaan ajan modernisteihin myös puolisonsa Sylvi Kekkosen kirjallisen salongin myötä, jota omaa tuotantoakin julkaissut puoliso piti 1950-luvulla.
Lähteenkorva ei usko - toisin kuin on kerrottu - että Sylvi Kekkosen ensimmäinen julkaisu Kiteitä olisi tullut Urho Kekkoselle yllätyksenä.
- Sylvillä oli oma, pieni soppi kirjoittamiselle, mutta sen ajan kirjoituskoneet pitivät kyllä sellaista meteliä, että Kekkonen ei ole voinut olla työskentelyä kuulematta.
Kekkonen lukee, Kekkonen kirjoittaa…
Kekkosesta itsestäänkin kehkeytyi taitava kynänkäyttäjä ja hänet tunnetaan erityisesti poliittisista kirjoituksistaan.
Kirjoittamisen Kekkonen aloitti jo varhain lähettämällä töitään erilaisiin julkaisuihin.
- Ehkä hänellä siinä vaiheessa saattoi olla jopa kirjailijan ura hetken aikaa mielessään, Lähteenkorva miettii.
17-vuotiaana Kekkonen kirjoitteli sisällissodasta rintamakuvauksia kajaanilaiseen lehteen.
Poliittisia kirjeitään Kekkonen on julkaissut kokoelmana. Kokoelman nimi on Kirjeitä myllystäni ja tästä juontuvat myllykirjeet.
- Nuoruusvuosista lähtien hän kantoi mukanaan pientä mustaa kirjaa, johon taltioi ajatuksiaan ja myös sattuvia sanontoja, joita saattoi hyödyntää puheissaan, kertoo Lähteenkorva.
Presidentti luki paljon. Hän sai laatikkokaupalla kirjoja suoraan kustantajilta tai kirjailijoilta, mutta hankki niitä itsekin.
- Kekkonen oli hyvin valikoiva sen suhteen, mitä kirjahyllyynsä keräsi.
Vuonna 1970 presidentti perusti Orimattilan Niinikoskelle arkistosäätiön. Hovilan tilan päärakennukseen sijoitettiin työtilat muistelmien viimeistelyä varten. Toisin kävi, presidentti jatkoi vallassa ja lopulta terveys petti.
Kekkosen muistelmat jäivät kesken, kolmiosaiseksi suunnitellusta sarjasta valmistui vain ensimmäisen osan.