Viime vaalien erityisteemaksi on erottunut Kemijärvi-liike ja asukkaiden sitkeä taistelu alueensa työpaikkojen puolesta. Liikkeessä puuhanneet olivat kirjavaa joukkoa: paikallinen kiukku yhdisti vasemmalta oikealle. Kärjessä oli vankkoja keskustalaisia, jotka joutuivat taistelun tiimellyksessä uhmaamaan omaa puoluettaan kannanotoillaan.
Näiden vaalien Kemijärvi-liikkeeksi näyttää nousevan Perussuomalaiset. Yhden paikkakunnan, Kemijärven kohtaama globaalin talouden ja suomalaisen yhteiskunnan rakenteiden ravistus on saanut lisää ilmaa alleen sadoilta muilta paikkakunnilta ja sadoilta tuhansilta äänestäjiltä.
Suomen rakennemuutos on ollut rajua ja jatkunut kymmeniä vuosia. Väki on valunut töiden ja palvelujen perässä etelään ja kasvukeskuksiin. Kainuussa Ristijärven kylänraitilla kulkijat näyttivät jo vuosia sitten niin vähälukuisilta ja raihnaisilta, että kunnanjohtaja alkoi suunnitella vakavissaan pelastusohjelmaksi eläkeläisreservaatin perustamista.
Kehitys syrjäytyvillä ja taantuvilla alueilla on ollut väistämätön, mutta suomalaiseen tapaan väistämättömyydestä ei väitelty silloin kun kiivain tahti oli päällä. Nyt hiljaisuuden jälkiä kerätään poliittisen kentän liikehdinnässä.
Unohdettujen äänien liikehdintä koskettaa vaikeimmin SDP:tä ja keskustaa. Demarien nykyjohto sanoo suoraan, ettei vanhojen teollisuuspaikkakuntien duunareihin voi puolueen tulevaisuutta ripustaa. Puolueen uudistuminen aloitettiin rakkausteemalla.
Keskustan johdon uusiutuminen viime kesänä vahvisti kaupunki-liberaalin siiven asemaa entisestään. Puolueen kannanotoissa maatalous- ja syrjäseututeemat ovat harvinaistuneet ja vaihtuneet huoleen töissä jaksamisesta.
Yleispuolueen aseman tavoittelu on saanut suuret puolueet ahnehtimaan yksilöllisiä ja vapaamielisiä arvoja. Ne ovat tietoisesti pudottaneet rattailta arvokonservatiivisemmat kannattajansa, joita hämmennys ajaa Soinin kannattajiksi. Perussuomalaisten entinen kansanedustaja Lea Mäkipää julistaa omassa vaalityössään perusarvoikseen kodin, uskonnon ja isänmaan. Samoja arvoja edusti kokoomuksen kypäräpäinen pappi Hesarin pilapiirtäjän Karin piirustuksessa muutama vuosikymmen sitten.
Nyky-kokoomus on laajentanut kannatustaan omimalla muiden puolueiden aatteellisia teemoja omikseen. Onko tässäkin tultu tien päähän? Se mikä on pitkään julkisuudessa näyttänyt taitavalta poliittiselta taktiikalta, onkin jättänyt osan äänestäjistä ajelehtimaan. Haluaako kokoomuksen konservatiivi kannattaja olla työväenpuolueen tukija tai sukupuolineutraalin avioliiton ymmärtäjä?
Puolueet vaativat politiikkaan asiallista keskustelua ja poliittisten teemojen käsittelyä pinta- ja kohujournalismin tilalle. Pitäisikö vakavoituminen aloittaa puolueiden sisällä vaikkapa pohtimalla mitä arvoja ne edustavat ja mitä eivät edusta?