Kekkosen harjoittama ulkopolitiikka jakoi kuuntelijoiden mielipiteet. Presidentin idänpolitiikalle annettiin ruusuja ja risuja. Kekkosen kertomansa mukaan melko läheisesti tuntenut nainen sanoo ihailleensa presidentin neuvottelutaitoja.
- Jos neuvostoliittolaisten kanssa piti ottaa ryyppy, kuten oli tapana oli neuvotteluissa, Kekkonen teki sen ilman nöyristelyä. Hän lisäksi kesti alkoholia hyvin ja pystyi neuvottelemaan humoristisesti.
- On murheellista, että sanotaan Kekkosen nöyristelleen tai, että oli suomettumista. Hän osasi hoitaa idänsuhteet hyvin. Sain sanotuksi Kekkoselle viimeisinä viikkoina, kun häntä kävelytettiin Seurasaaren silloilla, että nykysukupolvelle tai ainakaan minulle ei tule olemaan ketään muuta presidenttiä, nainen jatkaa.
Ilomantsista kotoisin olevalla Jussi Mantsisella ei ole omakohtaisia muistoja presidentistä. Hänen mielestään Kekkonen oli iso sekä kooltaan että hengeltään.
- Hän oli suuri valtiomies, mutta oli hänellä pelurinkin oireita. Ja kuka Kekkosen aikoja kaipailisi? Meidän pitää mennä eteenpäin, eikä kivikauteen päin. Ei tänä aikana toimi sellainen hallintotapa, joka toimi Kekkosen aikana. Meillä oli tuolloin käytännössä yksipuoluejärjestelmä, toteaa Mantsinen.
Vuonna 1956, eli samana vuonna kun Kekkonen valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi, syntyneen miehen mukaan Kekkonen oli aikanansa mies paikallaan.
- Hän oli viimeisin todellinen presidentti, jolla oli valtaa ja jämäkkyyttä. Itänaapuriin hän hoiti suhteet mallikkaasti.
"Tämä kirjoittakaa tähtiin, Juuas presidentti nähtiin"
Monella on henkilökohtaisia muistoja Urho Kekkosen maakuntavierailuista.
- Kun Kekkonen hiihti Sotkamosta Kolille ja latu kulki koulumme ohi, oppilaamme lähettivät hänelle runoja: "Latu kiertää metsän laitaa, presidentti tulla taitaa" ja "Tämä kirjoittakaa tähtiin, Juuas presidentti nähtiin." Kekkonen hiihti Juuan Joensuunkylän koululaisten suksisauvakunniakujan alitse, muistelee 77-vuotias nainen.
Saman hiihtoreissun Pohjois-Karjalassa muistaa mies, joka oli tapahtuman aikaan koulupoika. Hän muistaa myös saunomiseen liittyvän tarinan.
- Sauna oli lämmitetty Kekkoselle ja seurue viipyi matkalla vähän suunniteltua pidempään. Johtajaopettaja kysyi vahtimestarilta, että "Jokos se sauna on valmis? Veisitkö tuon munasaippuankin saunaan?" Vahtimestari leikkimielisenä ihmisenä vastasi, että "Pitääkös se olla joka jäsenelle oma saippuansa?", muistelee mies.
- Vuonna 1964 Kekkonen kävi työmaalla peruskivenmuurauksessa ja minulle tuli työksi vielä pystyttää hänen muistokivensä Uimaharjun tehtaalla. Toinen tapaaminen oli Tuusulassa asuntomessuilla vuonna 1970. Kävin katsomassa, kun hän pystytti puun koetalon pihaan, kertoo mieskuuntelija.
- Kesällä 1966 oli Puolangalla maatalousnäyttely. Olin alle kouluikäinen ja pääsin seisomaan turvanarun taakse juuri Kekkosen kohdalle. Kekkonen istui yksinäisenä hiekkakentällä lepotuolin tapaisella istuimella. Kyllä siinä pienen pojan mieltä kutkutti kovasti, että kun tästä olisi niin kätevä narun yli suikasta ja käydä kokeilemassa tuota kaljua. Jäi kuitenkin kokeilematta, naurahtaa mieskuuntelija.
- Minun ukkini oli Kekkosen urheilukaveri ja he hyppäsivät vauhditonta pituutta. Noin 5-vuotiaana sain antaa Kekkoselle ensimmäisen kerran käsipäivää. Sen jälkeen joka kerta kun hän täytti pyöreitä vuosia, lähetin hänelle onnittelukortin. Ja joka kerta sain vastauksen, muistelee puolestaan Eve.
Urho Kaleva Kekkonen syntyi Pielavedellä 3.9.1900 ja kuoli 31.8.1986 Helsingissä. Hän toimi presidenttinä 1956-1982.