Evakkotie tie toi Karjalan Kuolemajärvellä 1924 syntyneen Viljo Kalervo Hietasen aikoinaan Varsinais-Suomeen.

V.K. Hietanen hankki elantonsa maanviljelijänä ja yrittäjänä, kunnes selkävamma pakotti hänet suuntaamaan uusille urille.

Hietasen valokuvaajan uran käynnistymisessä oli onnettarellakin osuutensa.

- Minulla sattui olemaan isävainaan vanha kamera mukana Urheilupuistossa, kun huomasin Tapio Rauravaaran ja Reino Helismaan kävelevän ihmisjoukossa. Vaistomaisesti räpsäisin heti muutaman kuvan. Kyllä herrat olivat ihmeissään, että mikäs äijä se tuohon yhtäkkiä tupsahti kameransa kanssa, muistelee V.K. Hietanen.

Teini-ikäisestä saakka valokuvausta harrastaneen Hietasen haaveet lehtikuvaajan työstä toteutuivat, kun hän onnistui vakuuttamaan sanomalehti Uuden Auran ihmiset sattumalta räpsäistyjen kuvien perusteella.

Nyt 85-vuotiaan veteraanivalokuvaajan elämäntyöhön voi tutustua hänen poikansa Juha Hietasen toimittaman Kameran takana V.K. Hietanen -teoksen kautta.

Lehtikuvaajana V.K. Hietanen oli aina siellä missä tapahtui. Hänen kameransa tallensi niin viihdealan tunnetuimmat tähdet kuin valtion päämiehetkin.

Teoksen valokuvat ja tekstit tarjoavat paloja erityisesti Varsinais-Suomen historiasta. Kameran takana V.K. Hietanen -kirja on myös katsaus kuvajournalismin muutoksiin.

Helsingin Sanomien Turun aluetoimittajana Hietanen tuli tunnetuksi erityisesti Kekkoskuvistaan.

Elämää Kekkoslandiassa

V.K. Hietasen ura kesti koko sen ajan, jona Kekkonen oli presidenttinä. Kameran takanana -kirjan politiikkaosion punaisena lankana onkin Suomen kehitys Urho Kekkosen aikakaudella.

Politiikkaosuus alkaa kuvalla, jossa Kekkonen iskee etualalla kuokkaa maahan ja kaikki muut henkilöt kyyristelevät katseet maahan luotuna taustalla.

- Kutsun kuvaa Kekkoslandiaksi. Presidentti on siinä voimansa tunnossa ja kuvassa on paljon symboliikkaa. Kekkonen oli yksinvaltias ja muut statistin roolissa. Kekkonen oli ainoa järkevä olento koko Kekkoslandiassa. Kuva olisi täydellinen, jos jollain olisi vielä sepalus auki, V.K:n poika Rauli Hietanen kuvailee.

Urho Kekkonen hallitsi suvereenisti myös median edustajia ja vaikutti voimakkaasti oman julkisuuskuvansa luomiseen.

V.K. Hietanen nautti lehtikuvaajana Kekkosen luottamusta, ja hän pääsi osallistumaan niin virallisiin valtiovierailuhin kuin epävirallisemmille kalareissuillekin.

Hyvä osoitus Kekkosen manipulointitaidoista on niin kutsuttu U.K.K:n kalavale.

Vuonna 1968 Neuvostoliiton pääministeri Kosygin ja Kekkonen vetäytyivät salaiseen neuvotteluun merelle, Hangon edustalle puimaan Tsekkoslovakian tilannetta, joka kiristi Suomen ja NL:n välisiä suhteita.

Julkisuuteen Kekkonen sai välitettyä mielikuvan iloisesta kalareissusta, joka tehtiin toverillisessa hengessä.

V. K. Hietanen valvoi ainoana reissulle osallistuneena lehtikuvaajana kaksi vuorokautta odottaen sopivaa hetkeä napatakseen herroista yhteiskuvan.

- Kekkonen käytti kuvaajia hyväkseen haluamallaan tavalla, mutta fiktiivinen kalareissu oli kaiken huippu. En ymmärrä vieläkään, miten hän sai Kosyginin muutamalla sanalla levittelemään käsiään kalansaaliin merkiksi.

Teoksen politiikan osio päättyy valokuvaan Kekkosesta lähdössä viimeiselle ulkomaanmatkalleen Islantiin vuonna 1981. Presindentin ryhti on kumara ja hän tukeutuu kävelykeppiin.

- Teoksessa hahmottuu symbolinen kaari kuokasta keppiin. Lentokoneeseen astelee vanha ja väsynyt mies. Näin päättyy Kekkosen aikakausi maamme historiassa, kuvailee Rauli Hietanen.