Kävi nimittäin niin, että ennen naisten 800 metrin juoksua esittelin ensin, ja aivan oikein, Heidi Marttisen miesten tonnivitosen juoksijan Riku Marttisen pikkusiskona. Ensimmäinen starttiyritys päättyi kuitenkin vilppilähtöön, joten keskeytimme nauhoituksen.

Ennen uutta yritystä sain yleensä hyvin luotettavalta lähteeltä tiedon, jonka mukaan Heidi on Rikun puoliso. Ei sisko, kuten selostuksessani väitin. Kollegani Anza pudisteli vieressä päätään epäuskoisen näköisenä, mutta minä nielaisin syötin, koukkuineen kaikkineen. Toisen lähtöyrityksen aikana Heidistä ja Rikusta tuli siis onnellinen, ja ilmeisen vastavihitty aviopari.

Tällä kertaa lähettäjän pistooli kuitenkin temppuili ja toinenkin lähtöyritys keskeytyi. Sain arvokkaita sekunteja aikaa miettiä. Kolmannen ja lopulta onnistuneen nauhoituksen aikana päätin, etten mainitse mahdollisesta tai mahdottomasta sukulaissuhteesta mitään, vaan keskityn pelkästään kilpailuun.

Onneksi, sillä jälkikäteen kävi ilmi, että kyseessä on sittenkin sisko ja sen veli. Onhan…?

Säästyin siis onnekkaasti suurelta häpeältä, ja ikimuistoiselta mokalta. Samalla tulee vastatuksi yhteen viime viikon kysymyksistänne: selostuksiini ei tähän mennessä ole lipsahtanut tuon kokoluokan virheitä. Tietääkseni. Jossakin vaiheessa sellainen todennäköisesti kuitenkin tulee.

Kelataan

Entinen esimieheni Kannaksen Seppo selosteli taannoin yhtä monista yleisurheilulähetyksistään. Suorana, ei nauhalle, kuten hän epähuomiossa ilmeisesti oletti. ”Kelataan, kelataan…”, kuului nimittäin Sepon ohje Pasilaan vilppilähdön jälkeen. Tarkoituksena siis viestiä kuvanauhaan, että kyseisen lähtöyrityksen voi jättää valmiista ohjelmasta pois.

”Seppo, olemme suorassa lähetyksessä…”, tuli varovainen vastaus pienellä viiveellä. Konkari ei hämmentynyt, tietenkään. ”Kelataan, kelataan, tässä näitä lähtöjä tosiaankin kelataan…”, jatkui selostus ilman sen suurempia selityksiä.

Ruotsi -ottelussa puolestaan kelasi kolminkertainen paralympiavoittaja Leo-Pekka Tähti. Ja komeasti kelasikin, viikonvaihteen tuplavoittajaksi. Muista suomalaisista vastaavaan ylsi vain mainioon loppukauden kuntoon itsensä virittänyt Jonathan Åstrand. Kolmannen voittonsa Närpiön pikakiitäjä otti vielä pikaviestissä.

Hiusten halkomista

Suomen miesjoukkueen kapteeni Olli-Pekka Karjalainen nousi Finnkampenin eniten voittoja saavuttaneeksi suomalaiseksi. Uran yhdestoista ykkössija nosti O-P:een yksinään tilastokärkeen ohi kymmenen kertaa pika-aidat voittaneen Arto Bryggaren. Kova suoritus, mutta arvokisamitalien määrässä Karjalainen joutuu kuitenkin nöyrtymään.

Artsi Bryggare nimittäin saavutti huikealla urallaan yhteensä kymmenen arvokisamitalia. Viisi ulkona, viisi hallissa. Hämmästyttävä, ja mielestäni osin aliarvostettu saavutus, suomalaiselta pikajuoksijalta. Miettikää, pikajuoksijalta!

Suomalaisten urheiluselostajien, kaiketi minunkin, kuulee muuten joskus puhuvan hassusti sisähallikisoista. Millaisiahan mahtavat olla ne ulkohallikisat. Hiusten halkomista, saattaa joku väittää. Ei minusta, ja tarkemmin ajatellen enpä taida moiseen edes kyetä.

Alfauros

Takaisin Bryggareen, joka kuulopuheiden mukaan ratkaisi useimmat kisansa edukseen jo urheilijoiden kokoontumishuoneessa, callingroomissa. Alfauroksen elkeet, julma tuijotus ja kovaääninen karjunta saivat kuulemma kovimmatkin haastajat kalpenemaan, ihonväristä piittaamatta.

Tutustuin Artoon, ja hänen räväkkään luonteeseensa, yleisurheilun MM-kisojen aikaan Pariisissa vuonna 2003. Teimme silloin töitä yhdessä, ja kuljimme usein iltamyöhällä samalla kyydillä stadionilta takaisin hotellillemme.

Erään kerran Artsi unohti kuvallisen kulkukorttinsa automme takapenkille, ja hetken mielijohteesta päätimme juontajakollegani Klingan Villen kanssa tehdä hänelle pikku jäynän. Jemmasimme kortin, ja odottelimme milloin aituri alkaisi sitä huolestuneena kysellä. Samana iltana ei kuitenkaan kuulunut mitään.

Seuraavana aamuna odottelimme häntä yhteiselle kyydillemme, mutta kello kävi ja miestä ei kuulunut. Samanaikaisesti sisällä hotellissa pieni helvetti pääsi valloilleen. Kerrossiivoja, vastaanoton henkilökunta ja lopulta hotellin johtaja saivat kuulla kunniansa, varkaita jokainen!

Noloina kerroimme nopeasti totuuden, ja odotimme tuomiotamme. Artsi räjähti, silmiemme edessä, hersyvään nauruun ja läimäytteli meitä karhun kämmenillään hyväntahtoisesti hartioihin. ”Loistava kepponen, pojat”, kuului lopullinen tuomio.

Muistimme Villen kanssa käydä pyytämässä anteeksi myös hotellin henkilökunnalta.

Oi aikoja, oi lukuja

Takaisin Ruotsi-otteluun. Suomen naiset voittivat rakkaan vihollisemme viimeksi kymmenen vuotta sitten, syksyllä 2000. Tälläkin kertaa ruotsalaisnaiset karkasivat ylivoimaiseen voittoon, kolminkertaisen maailmanmestarin Carolina Klüftin johdolla.

Kuorrutuksen kakulle tarjosi 37-vuotias kiekonheittäjä Anna Söderberg, joka saavutti ennätyksellisen 17. voittonsa maaottelussa. Käsittämätön saavutus, joka saanee jatkoa, sillä Anna ilmoitti Hannulan Mikon haastattelussa jatkavansa uraansa ainakin Helsingin vuoden 2012 EM-kisoihin.

Ennätyksistä tuli mieleeni olympiavoittaja Pekka Vasala, joka Münchenin olympiavuonna hätyytteli maaottelun 800 metrin juoksussa maailmanennätystä ajallaan 1.44,5. Toinen tuleva olympiavoittaja Lasse Viren puolestaan herkisteli 5000 metrillä ajan 13.32,0. O tempores, o tempores.

Ruotsi-ottelu kokosi viikonvaihteen aikana vastaanottimien ääreen yhteensä lähes puolitoista miljoonaa katsojaa. Alkuvuoden aikana vastaavia lukuja keräsivät myös jääkiekon, jalkapallon ja yleisurheilun arvokisalähetyksemme, olympialaisista puhumattakaan. Yle välittää, suuria tunteita ja kokoaa siksi komeita lukuja.

Roolistamme urheilutapahtumien välittäjänä antaa mielestäni, Saarisjussia lainatakseni, vahvan näytön Palloliiton halu saada maajoukkuepelit takaisin koko kansan kanavalle maksukorttiseikkailun jälkeen.

Huuhkajat

Valmistaudun parhaillaan, kirjoitteluni lomassa, viikon lopulla käynnistyviin jalkapallon EM-karsintoihin. Yle näyttää karsintojen avauspelin Moldovaa vastaan perjantaina TV2:ssa kello 19.20 alkaen. Lähden reissuun, juttukeikalle ja selostamaan, joten seuraavassa tarinassani pääsette kurkistamaan Huuhkajien takahuoneeseen. Pesään ei sentään kurkistella, siitä tulisi vain sanomista. Kotona.

Moldovaa valmentaa Romanian maajoukkueessa aikanaan maaleja takonut Gavril Balint. Gavrilin vanhemmat taisivat toivoa pienokaisestaan maailmanluokan pelimiestä, sillä herran toinen etunimi on Pele. Toive myös toteutui, sillä Romanian Pele edusti maataan 34 maaottelussa, mukaan lukien vuoden 1990 MM-kisat.

Karsintojen toisessa pelissään Suomi kohtaa Hollannin, mutta ei mennä asioiden edelle. ”Don´t borrow sorrow from tomorrow”, totesi päävalmentajamme Stuart Baxter maajoukkueemme ennakkoinfossa. Fiksu ajatus. Hoidellaan siis ensin Moldova, ja murehditaan vasta sitten Hollannista. Ja sitten hoidellaan Hollanti. Pelin näette FST5:lla ensi viikon tiistaina.

Tapsa