”No hei vaan hevosille ja heiloille!”
Noin huuteli joskus aikoinaan merimies laivan kannelta satamaan päin. Tiedä sitten, oliko laiva tulossa vai menossa.
Ossi puolestaan oli varmasti menossa Orimattilaan, kun hän huuteli minulle:
”Hei terassifilosofi, kun seuraavan kerran väännät tikusta asiaa terassilla, yritä kerrankin olla hauska. Kerro vaikka jokin puujalkavitsi!”
Ossi, minä täytän sinun toivomuksesi heti. Koska tiedän, että sinä olet innokas keskustan kannnattaja, niin vitsi on tässä tai oikeastaan kysymyshän tämä on. Nyt tarkkana Ossi Orimattilasta - ja muutkin.
Eduskunnassa oli meneillään eduskunnan täysistunto huhtikuussa. Siis siihen aikaan, kun Juha Rehula (kesk) ei ollut vielä sosiaali- ja terveysministeri. Rehulan takana istuva kansanedustaja Mika Lintilä (kesk) huikkasi Rehulalle, että "hei Juha, mitäpä sanot siihen, jos sinusta tulee ensi kuussa ministeri?"
Tietääkö joku, mitä Juha Rehula vastasi Lintilän kysymykseen? Piip, piip, piip, ja oikea vastaus on. Rehula vastasi: ”Mitä? Mitä täällä oikein tapahtuu? Kuka minut oikein herätti?"
Noin, siinä oli Ossille puujalkavitsi ja sitten seuraavaan aiheeseen. Minua lähestyi kirjeitse eräs rouva ja kysyi, että onko terassifilosofin aina pakko juoda kaljaa siellä terassilla. Tälle rouvalle ja muille huolehtijoille vastaan seuraavalla tarinalla.
Eräänä kauniina päivänä hyvä ystäväni Tarmo saapui terassille, ja sillä kerralla hänellä sattui olemaan vaimo mukanaan. Tiskillä vaimo ilmoitti heti Tarmolle, että minä en ota sitten mitään, ota sinä mitä otat! Tarmo teki tilauksensa, jonka kuultuaan vaimo oli heti sanonut ivallisesti: ”ISO!” Aina sinä sanot, että iso! Yllättäisit minut edes joskus ja sanoisit vaikka, että jäävettä kiitos!
Tarmo, joka on erittäin rauhallinen mies, oli silloin opastanut vaimoaan seuraavasti. ”Jos minä tilaan terassilla jäävettä, se on sama asia kuin että sinä kävelet tuonne jäätelökioskille ja tilaat sieltä salaattilautasen!”
Se siitä ja muustakin palautteesta.
Nyt on sitten koittanut jäähyväisten aika eli tämä on viimeinen kerta, kun jorisen joutavia kesäterassilta. Sitä ei kuitenkaan kannata kenenkään murehtia, sillä muut hyvät ohjelmat radiossa jatkuvat ja onhan kesääkin vielä jäljellä.
Ja ihan vain Ossin kiusalla, heitän tähän loppuun vielä yhden vitsin. Tämän jutun kuulin joskus saksalaisessa draamasarjassa Vuoristosairaala. En muista enää tarkasti sanasta sanaan, mutta jotenkin näin se meni:
Kun huonokuntoinen ja kaljupäinen sinkku Hans jäi eläkkeelle, hän päätti tehdä elämässään täydellisen remontin. Hans aloitti säännöllisen kuntoilun, jonka aikana kaljavatsa hävisi ja kunto koheni. Kun Hans vielä hankki peruukin, niin eipä aikaakaan, kun hän jo vei kirkkoon vihille parikymppisen neidon. Kun vasta vihitty hääpari astui kirkosta ulos, iski taivaalta salama, joka tappoi Hansin siihen paikkaan. Jossakin yläilmoissa Hans kysyi: ”Jumala, miksi kaiken sen vaivan jälkeen teit minulle näin?” Siihen Jumala vastasi: ”Hans, minä en tunnistanut sinua!”