Nuoren sukupolven vapaamielisyys muuttaa politiikkaa, kirjoittaa aamun Keskisuomalainen. Suuret puolueet ovat siirtyneet 60- tai 70-luvulla syntyneiden aikaan. Suurten ikäluokkien ja heidän jälki-ikäluokkiensa poliittinen linja on ollut perinteisempää ja turvallisuushakuisempaa kuin nuoren polven. Uuden sukupolven poliitikot ovat puolestaan kasvaneet hyvinvointi-Suomessa ja heille puute ja kurjuus ovat vieraita asioita. Sen sijaan esimerkiksi koulutus on ollut monelle arkea koko eliniän.
Keskisuomalainen toteaa, että perinteinen jako liberaaleihin ja konservatiiveihinkin on vaikea, sillä lähes kaikissa suurissa puolueissa on nyt vallalla perusliberaali ajattelu. Lehti povaa, että jos suurten puolueiden politiikka samankaltaistuu, äänestäjien vaikutusmahdollisuudet heikkenevät. Äänestäjä valitsee tällaisessa tilanteessa vain henkilön ja politiikan läpikotainen henkilöistyminen on lehden mielestä huono kehityslinja.
Keskisuomalainen näkee kuitenkin nuoren polven poliittisessa johtajuudessa enemmän hyvää kuin huonoa. Politiikan on aika uudistua.
Vaarana poliittinen ylikunto
Helsingin Sanomat varoittaa kokoomusta ylikuntoon joutumisesta. Lehden mielestä kokoomuksella menee nykyään niin hyvin kuin vain voi mennä. Esimerkiksi mielipidemittauksissa puolue on paistatellut ylhäisessä yksinäisyydessään kuukausikaupalla.
Pääministerin tehtävät jättävä Matti Vanhanen on puolestaan sovittelevalla asenteellaan saanut aikaan sen, että jotkut pitävät hallituksen todellisena johtajana valtiovarainministeri Jyrki Kataista. Kokoomuksen ei myöskään tarvitse pelätä, että Mari Kiviniemi harjoittaisi pääministerinä sen repivämpää politiikkaa kuin Vanhanenkaan. Kokoomus voi siis lehden mukaan keskittyä rauhassa tuleviin vaaleihin ja hallitusohjelmaneuvotteluiden painotuksiin.
Helsingin Sanomat toteaa, että Jyrki Kataista on pidetty itsestään selvänä seuraavana pääministerinä viime vaaleista lähtien. Tässä piilee kokoomuksen suurin vaara: tuudittautuminen varmaan vaalivoittoon. Kun kahden muun pääpuolueen näkökulmasta vaalit ovat pelottavan lähellä, kokoomuksen näkökulmasta ne ovat vaarallisen kaukana.
Harvainvalta on huono vaihtoehto
Aamulehti puntaroi vahvan johtajan harhaa. Kun entiset neuvostotasavallat itsenäistyivät, useimmat niistä turvautuivat vanhasta muistista vahvan johtajan hallintomalliin. Mallin uskottiin pitävän maat vakaana.
Kirgisian kriisi on kuitenkin uusin todiste, ettei vahva johtajakaan pysty patoamaan yhteiskunnan jännitteitä. Pikemminkin käy päinvastoin, Aamulehti toteaa. Kun kansalaisilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa avoimien vaalien kautta, seurauksena on jännitteiden väkivaltainen purkautuminen. Aito demokratiakaan ei takaa yksin yhteiskuntarauhaa, mutta Kirgisian esimerkki osoittaa, ettei harvainvalta ole parempi vaihtoehto.
Keskituloiset yhteiskunnallisesti sokeita
Markku Kulmala pohtii Ilkan kolumnissa hyväosaisten pyhiä tukia. Hän esittää tulkintansa eräästä uutisesta: vakuutusyhtiöiden mielestä yksityiset lääkäriasemat teettävät asiakkaillaan ylihintaisia tai jopa turhia kokeita. Vakuutus tai työterveyshuolto takaa sen, ettei potilas huutele hintojen perään.
Sanomalehti kysyi ihmisiltä, ovatko yksityisten teettämät kokeet liian kalliita. Neljällä viidestä vastaajasta ei ollut mitään käsitystä hinnoista, koska kaikki oli tehty työterveyshuollon piikkiin. Katuhaastattelu kuvaa Markku Kulmalan mielestä hyvin työssä käyvien keskituloisten asennetta. Maatalouden, maahanmuuttajien ynnä muiden tuista jaksamme pitää kirjaa, muttemme näe, millaisessa tukiviidakossa itse elämme. Ei työterveyshuoltokaan taivaasta tule; viime kädessä se kustannetaan verovaroista, Kulmala huomauttaa.
Kulmala suomii keskituloisia yhteiskunnallisesta sokeudesta ja toteaa, että tuomitsemme esimerkiksi toimeentulotuet, mutta nimitämme omia tukiamme oikeuksiksi. Mitä muuta kuin yhteiskunnan tukea on esimerkiksi asuntolainan korkovähennysoikeus tai oikeus vähentää ay-jäsenmaksu verotuksessa, Markku Kulmala kysyy.