Suomalaisille Ilja Glazunovin esittelivät Anita ja Jaakko Hallama, joiden muotokuvat taiteilija oli maalannut jo vuonna 1958. Viisitoista vuotta myöhemmin hän sai tehtäväkseen maalata presidentti Urho Kekkosen muotokuvan.
Presidentin muotokuva sai suomalaiset poliitikot, liikemiehet ja kulttuurielämän vaikuttajat tilaamaan Glazunovilta myös omat muotokuvansa. Maalausten tehtailu kesti toistakymmentä vuotta. Taiteilijan malleina olivat muun muassa Johannes Virolainen, Armi Ratia ja Timo Sarpaneva. Maalasipa Glazunov muotokuvan myös Ruotsin kuninkaasta Kaarle XVI Kustaasta.
Suomalaisia viehätti taiteilijan kytkös Kekkoseen
Suosion syynä oli Glazunovin ikonimainen tyyli, joka perustui venäläiseen maalaustraditioon ja poikkesi ajan jäykästä sosialistisesta realismista. Nykytaiteen museo Kiasman amanuenssin Jari-Pekka Vanhalan mukaan Glazunov-huumaan oli toinenkin syy.
- Hänet tunnettiin presidentin muotokuvan tekijänä, ja tuohon aikaan kaikki Kekkoseen liittyvä oli haluttavaa ja mediaseksikästä. Kekkosen maalanneen taiteilijan haluttiin ikuistavan myös oma kuva tai koko perhe.
Vanhalan mielestä on kiinnostavaa, että kaavamaista maalaustyyliä noudattava taiteilija nousi suosituksi.
- Maalaukset muistuttivat enemmän Glazunovia kuin hänen mallejaan. Mutta ehkä suosio liittyi taiteilijan persoonaan, Vanhala miettii.
Taiteilijat epäilivät Glazunovin muotokuvien kuuluvan yya-sopimukseen
Poliitikot ja liikemiehet ihailivat Glazunovia, mutta ajan taiteilijat kuittasivat Glazunovin menestyksen hiljaisuudella.
- Taisto Ahtola kirjoitti tuolloin, että taiteilijat olivat hiljaa, koska he epäilivät, että muotokuvien tekeminen kuului yya-sopimukseen. Taiteilijat pelkäsivät, että heidät leimataan kateellisiksi, jos he valittavat siitä, etteivät saaneet maalata presidentin muotokuvaa, kertoo Vanhala.
Toisaalta Kekkosesta ei maalattu kriittisiä muotokuvia. Vanhalan mukaan kriittinen suhtautuminen Kekkoseen oli tabu 1970-luvun taiteessa.
Ilja Glazunovin näyttely on avoinna nykytaiteen museo Kiasmassa 29. elokuuta saakka.