Euromaat, Saksa ja Ranska etunenässä ovat katsoneet läpi sormien Kreikan ja eräiden muidenkin maiden vastuutonta toimintaa. Näin ei voi jatkua, vaan talouskriteereistä lipsuvia pitää rangaista maatalous- ja rakennetukien leikkaamisella. Näin jyrähtää entinen pääministeri Paavo Lipponen
Turun Sanomissa. Ja mitä kreikkalaisiin itseensä tulee, niin siellä on eletty kuin pellossa, mutta ei siltikään olla niin köyhiä kuin teeskennellään.
”Kreikka on pakotettava velkansa maksamiseksi myymään leijonanosa 300 miljardin euron valtionomaisuudesta.” Lipponen näkee kuitenkin valoa tunnelin päässä Kreikan pääministerin hahmossa. Hänen luonteensa ja asiantuntemuksensa herättävät Lipposessa luottamusta.
”Georges Papandreou, hyvä ystäväni, on vaatimaton, pohjoismaisen oloinen, intellektuelli poliitikko. Hänen on vain pärjättävä eräiden mahtipontisesti uhoilevien puoluetovereidensa kanssa ja saatava oppositio mukaan talkoisiin.”
Rahaliiton idean epäily on Lipposesta joutavaa puhetta. ”Jos euro kaatuu, on meidän talouden vakauden nimessä joka tapauksessa mentävä mukaan Saksan ympärille syntyvään viiteryhmään, jossa valuuttakurssit ja korkotaso määräytyvät ankkurimaan mukaan.”
Kauppalehden Hannu Leinonen taas tuntuu epäilevän koko yhteisvaluuttajärjestelmän toimivuutta. Tämä kriisi paljastaa "EU:n kädettömän komission ja periaatteistaan luopumaan valmiin keskuspankin kyvyttömyyden hallita jäsenmaiden taloudenpitoon ja sitä kautta koko järjestelmään liittyviä vakavia ristiriitoja”.
Leinosen mukaan nyt pitää joko päättää ripeästi Euroopan yhteiseen finanssipolitiikkaan siirtymisestä tai sitten pitää laskea euro irti Euroopasta ja antaa ”sen hakea arvonsa sellaisessa vapaaehtoisessa valuuttayhteisössä, johon voi liittyä jokainen halukas ja jonka jäsenmaat harjoittavat juuri sellaista talouspolitiikkaa kuin haluavat. Kyllä jyvät erottuvat oliiveista niinkin”.
Turpeen polttajat laskevat vain työpaikkoja
Mitä pitäisi tehdä polttoaineelle, joka on kivihiilen veroinen päästöjen lähde, mutta toisaalta kotimaista ja kotimaassa työllistävää energiaa? Tätä pohtii taloustoimittaja Elina Kervinen Helsingin Sanomissa.
Työ- ja elinkeinoministeriössä puuhataan täyttä päätä jatkokautta turpeen syöttötariffille, vaikka tutkijat kertovat että Suomen suot ovat muuttuneet hiilinieluista päästöjen lähteeksi ja tuotanto pitäisi siksi ajaa vähitellen alas niin kuin esimerkiksi Irlannissa on tehty.
”Kyse ei nimittäin ole lainkaan ilmastosta. Kyse on maaseudun äänistä”, tulkitsee Kervinen poliitikkojen aatoksia. Turpeentuottajat laskevat alan työllistävän noin 7000 - 8000 suomalaista pääosin taantuneilla syrjäseuduilla.
”Juuri tästä syystä turveteollisuuden alasajo olisi pääministeripuolue keskustalle punainen vaate.”
Fiilispohjalta ammattiin
”Nuorisossa on tulevaisuus, joskaan kukaan ei vielä tiedä, millainen tulevaisuus.” Aamulehdessä kirjoittava Erik Ahonen on tutustunut eri oppilaitosten mainoksiin, eikä usko niiden juuri kannustavan nuorta aikuistumaan.
”Esimerkiksi Spotify-musiikkipalvelussa pyörivät äänekkäät pätkät antoivat ymmärtää, että jatko-opiskelupaikka valitaan sen perusteella, raikaako koulussa rokki vai räppi.” Erityisesti Ahosta kuitenkin ärsytti diakoniaopiston mainos, jonka viesti oli että ”äkkiä pojat tänne, koska diakoniapuolella tyttöjä riittää. Amisviikset tai ei, nyt nappaa!”
Närkästynyt Ahonen aprikoi, että mitä mahtaa miettiä se lähihoitajaksi valmistuva, jolle ensin on ”luvattu pari vuotta tauotonta kimppakivaa ja jolle sittemmin selviää työn varsinainen luonne? Siis tällaista duunia tällaisella palkalla?”
Kolumninsa päätteeksi Erik Ahonen arvioi oman ärtymyksensä johtuvan osaltaan siitäkin, että kukaan ei vaivaudu imartelemaan alemman maksukykyluokan keski-ikäisiä.