Kun korko nousee, kasvavat luotonhoitomenot, mikä kaventaa valtion liikkumavaraa. Silloin on leikattava etuuksista.

Tällä hetkellä Suomi kuuluu Euroopan kaikkein parhaiden velallisten joukkoon. Suomen valtio saa markkinoilta lainarahaa luottosalkkujen kokoero huomioon ottaen suurin piirtein samoin tai jopa edullisemmin ehdoin kuin Saksa. Suomen valtionvelan luottovakuutusten hinta on tänä talvena ollut alle Saksan valtionlainojen luottovakuutusten hintojen, mikä on liki historiallista.

Raha on ollut halpaa, koska Suomen velkamäärä on suhteellisen pieni ja politiikka on ollut vakaata ja ennustettavaa. Suomi ei ole velkakriisissä, vaikka sellaistakin on väitetty.

Nykytila ei välttämättä jatku. Valtiokonttori nimittäin arvioi, että tänä vuonna ja kolmen seuraavan vuoden aikana Suomi joutuu ottamaan uutta velkaa 8 - 13 miljardia euroa kunakin vuonna. Kun mukaan lasketaan lisäksi vanhojen velkojen uusiminen, kasassa on niin iso cocktail, että jossain vaiheessa se vääjäämättä herkistää luotottajat.

Valtiovarainministeriö on yrittänyt painostaa hallitusta, jotta se päättäisi työurien pidentämisohjelmasta, joka olisi yksi osa talouden laajempaa vakautusohjelmaa. Kehysriihi pidetään ensi tiistaina. Kehysriihessä sovitaan ensi vuoden valtion menojen taso ja tehdään tarkistuksia tulevien vuosien tasoon. Samalla tehdään päätöksiä velanotosta.

Tarkoitus oli, että samalla kun kerrotaan kasvavasta velantarpeesta, markkinoille pystytään kertomaan, että Suomelle on poliittinen takaisinmaksusuunnitelma, jonka avulla velasta ja koroista voidaan suoriutua. Nyt tällaista suunnitelmaa ei kyetä esittämään.

Poliittiset paineet ovat johtaneet siihen, että kokoomus ei halua sitoutua elvytyksen lopettaviin suuntaviivoihin tai muuten ikäviin päätöksiin ennen kuin pääministeri on vaihtunut. Kokoomuksessa pelätään, että uusi keskustalainen pääministeri ei välttämättä olisi sitoutunut tänä keväänä tehtäviin päätöksiin.

Hallitus päätti sen vuoksi siirtää ratkaisuja toistamiseen ja nyt odotetaan, syntyykö kestävä talousohjelma ensi syksynä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Taktiikassa on yksi, mutta sitäkin vakavampi heikkous. SAK ei välttämättä tue porvarihallitusta lähellä vaaleja. Jos näin käy, sadon korjaa oppositio.

Hallituspuolueilla on vain ikäviä vaihtoehtoja. Jos talousohjelmaa ei synny, markkinoilla käy kalpaten, mikä nakertaa ilman muuta hallituspuolueiden suosiota. Jos taas ohjelma joudutaan tekemään ilman SAK:n tukea, oppositio on vapaa arvostelemaan ja saa etua vaaleissa.