Me lähettiin siis Suomesta 1.2. kohti Calgaryä ja tarkotuksena siis treenailla ja valmistautua olympialaisiin 10 päivän ajan.
Tää kyseinen leiri meni kyllä aivan nappiin kaikilta puolin. Jää oli erittäin hyvä ja jääajat juuri sopivia. Asuimme uudessa hotellissa, mitä oli paljon kehuttu ja voin kertoa että kehut olivat kyllä aiheellisia. Joka jätkällä oli oma sviitti ylimmässä kerroksessa, mikä sisälsi makuuhuoneen, olohuoneen (keittiöllä) ja vessan. Sen lisäks joka päivä siivooja kävi varmaan kolme kertaa siivoomassa, ettei kerenny tulla pölyjä ainakaan =).
Siltä reissulta käteen jäi myös uusi maastopyörä mitä olin jo suunnitellutkin hankkivani jo jonkin aikaa. Viimesen päälle treckin täysjoustopyörä hiilari rungolla tuli sitten hankittua. Olympialaisissa sitten huomasikin, että siitä oli aika paljon hyötyä ku kävelyä olisi tullu aika runsaasti päivittäin ihan vaan ruokalaan ja takasin kävelyistä.
Sitten leirin jälkeen siirryttiin olympiakylään 10. päivä ja ekat pari päivää tunnusteltiin ja ihmeteltiin kaikkea, ku kaikki oli vaan niin hienoa! Kisat alkoi lähestyä vauhdilla ja kyllä niitä olikin jo odotettu. Viimeiset päivät olin ihan huippufiiliksillä ja intoa täynnä. Odotin vaan että pyssy pamahtais ja pääsis irti..
No sitten koitti vihdoin se eka kisapäivä jolloin luisteltiin kaks kertaa 500m. Jotain häikkää siellä jääkoneissa oli niinku niile yövalvojillekkin varmaan tuli liianki tutuksi, kun kisaa vaan siirrettiin ja siirrettiin eteenpäin. Mua se ei kuitenkaan häirinnyt, kun olin niin ajatuksissani valmistautumassa elämäni suureen hetkeen.
Vihdoin ku jääkoneet saatiin kuntoon ja oli mun vuoro päästä viivalle, niin fiilikset oli sanoinkuvaamattomat. Tuntui siltä että vois tehdä ihan mitä tahansa, eikä mikään vois estää mua. Ja sitähän se eka 500m näytti. Olin siis ekan luistelun nopein ajalla 34.86. Fiilikset maaliintulon jälkeen oli suorastaan huikeat. Kaikki se työ ja tuska mikä oli treeneissä kärsitty oli vihdoin tuottamassa tulosta.
Kisan jälkeen piti kävellä pitkän pressi-sokkelon läpi, mutta en jäänyt siinä antamaan mitään lausuntoja, vaan menin suoraa päätä tekemään loppuverryttelyä ja valmistautumaan toiseen suoritukseen. Tässä kisojen välillä olin yllättävän rento, vaikka tilanne oli erittäin jännittävä. Itseluottamusta uhkuen tein alkuverryttelyn ja lähdin radalle odottamaan toista suoritustani. Kaikki tuntui niin hyvältä että olin aivan varma että nyt räjähtää jättipotti.
Toiselle 500m startti ei kuitenkaan lähtenyt ihan samaan malliin ekan kanssa, mutta ei siinä vielä mitään oltu hävitty. Ensimmäisessä kaarteessakin meno vielä tuntui hieman tahmealta, mutta takasuoran avauduttua lähdin apinan raivolla jahtaamaan takaa pariani, joka oli sisäradan ansiosta hieman edellä. Viimeseen sisäkaarteeseen syöksyin ajatuksella että "kaikki tai ei mitään", koska mun oli pakko saada pari kiinni, jos halusin päästä mitaleille.
Sitten jotain odottamatonta tapahtui kaarteen puolessa välissä ja horjahdin ja ajauduin ulkoradalle vaikka luistelin sisärataa. Viimeinen suora oli taistelua himmeimmästä mitalista, koska tiesin että kulta oli karannut. Maalissa tulostaululle katsoessani näin heti sijoitukseni, mikä oli tippunut ensimmäisestä viidenneksi. Ensimmäinen ajatus mielessäni oli "ei tää oo todellista".
Yksi haaveista minkä eteen olin tehnyt 3 vuotta päivittäin töitä murskaantui silmänräpäyksessä. Niitä tunteita mitä sen jälkeen koin, ei oikeen voi sanoin kuvata. Päällimmäisenä tietenkin pettymys ja tappio.
Seuraava ilta siinä sitten meni itkiessä ja ihmetellessä, että miten tässä näin pääsi käymään ja ennen kaikkea miksi!?! Seuraavana päivänä oli jäätreenin aika, koska vielä oli 1000m kisa jäljellä. Yksi päivä kisojen välissä meni kyllä itsensä nostamiseen tuolta aika alhaalta maan alta taas maan pinnalle, ja voin kertoa että aika lähelle meni että edes kerkesin maanpinnalle ennen 1000m starttia.
1000m meni olosuhteisiin nähden sitten erittäin hyvin. Hyvä startti ja fiksu eka kierros nosti sijotukseni kahdeksanneksi, mihin olin erittäin tyytyväinen. Pari päivää sen jälkeen nautittiin olympialaisista turistin näkökulmasta ja käytii kattomassa pari lätkäpeliä ja mäkihyppyä.
Viikko edellisestä taisteltiin Oulunkylässä Suomen mestaruuksista ja taskuun jäi sieltä 4 mestaruutta ja paljon selkään taputuksia ja kertomuksia miten ystävät ja muut tutut oli olympialaisia seurannut. Selville tuli ainakin se, että melkoisen jännitysnäytelmän olin saanut aikaan =D.
Nyt sitten olen jo kerennyt Hollantiin. Tänään ajettiin Saksasta tänne noin 600 km:n matka. Viime viikonloppuna käytiin Saksan Erfurtissa maailmancupin osakilpiailu. Nappasin sieltä 500m 5. ja 3. sijan sekä 1000m jotain yli kympin olevia sijoituksia. Kuitenkin tärkein, eli maailmancupin yhteispisteissä nousin kärkeen 500 metrillä ja tavoitteena pitää samat asetelmat myös ensi viikonloppuna, milloin täällä Hollannissa käydään maailman cupin viimeinen osakilpailu.
Paljon on kerennyt tapahtua ja paljon erilaisia tunteita on ollut ilmassa. Peskääpä ihmiset hyvin käsiä, ettei taudit pääse iskemään. Itse nimittäin olin vatsataudissa tossa viikko sitten ja se ei ollut mitään kivaa hommaa.. Painoakin taisi lähteä 2-3 kiloa poijes, joten nyt oon sitten ollut lihotuskuurilla viime päivät. Näin meillä päin. Palataanhan asiaan taas myöhemmin.
-Mika-