Keskustan puheenjohtajaehdokkaat Paavo Väyrynen ja Mari Kiviniemi ovat väistäneet kysymyksen puoluesihteeriehdokkaastaan. Molemmat korostavat, että puoluekokous valitsee puoluesihteerin. Kiviniemi tosin muistuttaa, että puoluesihteeri tulee valinta- ja komentojärjestyksessä vasta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajien jälkeen.
Nykyistä puoluesihteeriä Jarmo Korhosta on moitittu siitä, että hän on pyrkinyt ottamaan komennon omiin käsiinsä. Korhonen on saanut kaksi kertaa puoluekokouksen äänestyksissä selvän tuen. Jatkoaikeensa hän on luvannut kertoa toukokuussa.
Lehtomäki: Puheenjohtajan voitava vaikuttaa
Varapuheenjohtaja Paula Lehtomäen mielestä puolueen puheenjohtajalla pitäisi olla sananvaltaa puoluesihteerin valinnassa.
- Puheenjohtaja voi hyödyntää tähän esimerkiksi sitä hetkeä, kun hän käy kiittämässä puoluekokousväkeä ja ennen kuin äänestys puoluesihteeristä on käsillä. Puolueen puheenjohtajalla on silloin mahdollisuus ilmaista näkemyksensä, Lehtomäki toteaa.
Mutta, pitäisikö asiasta kertoa etukäteen vai vasta puoluekokouksessa?
- Minusta se on asia, jota puheenjohtajaehdokkaiden tulee itse miettiä, mutta minusta meillä pitäisi päästä siihen tilanteeseen, jossa puheenjohtajan sananvalta puoluesihteerin valinnassa on suurempi, kuin mitä se nykyään on, Lehtomäki sanoo.
Lehtomäki kiertää kysymyksen, kelpaako Matti Vanhasen ja Jarmo Korhosen yhteistyö esimerkiksi.
- Viime vuoden kokemuksista jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä, Lehtomäki naurahtaa.
Rantakangas: Kanta oltava tiedossa ajoissa
Puoluesihteeri Korhosen tukijoihin kuuluva varapuheenjohtaja Antti Rantakangas torjuu ajatuksen, että vastavalittu puheenjohtaja voisi vetää puoluesihteerin nimen hatusta.
- Minusta on reilumpaa puolueväkeä kohtaan, että puheenjohtajaehdokkaiden kanta on tiedossa hyvissä ajoin, jos he haluavat ottaa kantaa puoluesihteerikysymykseen. En usko, että keskustalle sopii menettely, jossa ikään kuin puskasta vedetään puoluesihteeriehdokas sen jälkeen, kun oma paikka puheenjohtajana on varmistettu, Rantakangas arvioi.
Lehtomäki ja Rantakangas tietävät, että uuden puoluejohtajan valta on kukkeimmillaan heti valinnan jälkeen. Silloin puheenjohtajan tahto voisi ratkaista myös puoluesihteerin valinnan.
Puoluekokous ottaisi ison riskin, jos se äänestäisi uuden puheenjohtajan heti kumoon.