Kaksikkosoutu on joukkueurheilua, yksin ei kumpikaan voi loistaa vaan kaksikkoon tarvitaan aina kaksi soutajaa: toinen tahdin paikalle ja toinen veneen keulaan. Molempien tulee ajatella soutamisesta samalla tavalla, sillä soutu ei ole viesti jossa liikutellaan kapulaa, vaan kahden soutajan yhtäaikaista työtä startista maaliin. Molemmilla soutajilla on omat ”bravuuripaikkansa” Minnalla tahti ja minulla keula. Molemmat soutajat toki osaavat hommansa toisinkinpäin, mutta kilpailuissa olemme valinneet sen
”varmemman” vaihtoehdon!
Viikko ennen h-hetkeä eli Valko-Venäjällä soudettavien EM-kilpailujen starttia nousi Minnalle kuume ja kurkku oli santapaperia…voi harmituksen harmitus! Mutta näinhän se elämä menee: toisen epäonni on toisen onni… Minä siirryin kaksikon keulasta tahdin paikalle ja tiimimme varasoutaja Varvion Ulla hyppäsi yksiköstä kaksikon keulapaikalle. Uusi kokoonpano ja uudet haasteet sekä valmentajan suunnitelmat uusiksi!
Miten suhtautua äkillisiin uusiin tilanteisiin? Ensimmäinen ja tärkeä asia: ASENNE RATKAISEE! Uusi haaste on MAHDOLLISUUS! Meillä Ullan kanssa ei ollut yhtä paljon yhteisiä soutukilometrejä kuin minulla ja Minnalla, mutta tällä uudella kokoonpanolla oli mahdollisuus haastaa itsensä, toisensa ja valmentajansa! Puhalletaan yhteen hiileen ja tuetaan toisiamme, tiimityö ratkaisee.
Pienentynyt soutumaajoukkue oli harmissaan Minnan sairastumisesta, mutta katseet oli käännettävä tuleviin kilpailuihin ja oli keskityttävä uuteen tilanteeseen. Minun tehtäväni oli opastaa Ullaa mahdollisimman paljon hänen uudessa roolissaan… ikään kuin tilanne jossa työpaikalle tulee uusi työntekijä, halusin luoda rennon, oppivaisen, mutta myös tavoitteellisen ilmapiirin: minä luotan Sinuun, luota Sinä minuun!
Ensimmäinen kilpailustartti jännitti, se jännitti ihan kamalasti… enemmän kuin tänä kesänä kertaakaan! Alussa haparointia, mutta loppua kohden meno parani hienosti. Toinen kisastartti oli jo selkeästi varmempaa menoa ja saimme itsestämme aivan kaiken irti, pääsimme A-finaaliin =)
Kilpailujen viimeiseen starttiin lähdimme avoimin mielin, keli oli haastava sivutuuli, mutta sekään ei häirinnyt menoa, ”luukutimme” kaikella ilolla reidet laulaen sijalle 4. Se oli ehdottomasti taisteluvoitto”, olosuhteet huomioon ottaen on näistä asetelmista todella hyvä lähteä pienelle soutulomalle latailemaan akkuja kohti uutta kautta.
Valmentajamme Ilona hoiti oman pestinsä esimerkillisesti! Hän osoitti todellista ammattitaitoa ja mukautumiskykyä haasteellisessa tilanteessa. Ilona onnistui ”piiskaamaan” Ullan ja minut urheilullisten kykyjemme äärirajoille, KIITOS Ilona =)
Raikkaita syyspäiviä Sinulle ja pilkettä silmäkulmaan!
Toivottelee, Sanna