Sari Essayah on ehdokkaiden yhteisesiintymisissä ollut selkeä ja osaava. Vuodet europarlamentissa tekevät hänestä sujuvan puhujan, kun aiheena on Euroopan velkakriisi ja sen ratkaisut.
Essayah sanoo myös kiertelemättä mistä hän ei pidä. Keskiviikkona hän arvosteli Tuomiojaa Israelin vastaisista lausunnoista ja piti ulkoministerin puheita mahdollisesti jopa vahingollisina. Ja heti perään Essayah arvioi hymy huulillaan olevansa presidenttinä tasapainottava pari ulkoministeri Tuomiojalle.
Pikemminkin kuin kissa ja koira Lähi-itä-kysymyksissä, oli ensimmäinen ajatus kotikatsomossa.
Sari Essayah hoitaa ehdokkuuttaan asiallisesti, mutta jotain puuttuu. Tapasin Essayahin marraskuussa Brysselissä ja kysyin, miksi hän lähti presidenttiehdokkaaksi. Essayah sanoi hymyillen, että puolue halusi hänen lähtevän kisaan mukaan.
Kun saman kysymyksen esittää Paavo Väyryselle tai Sauli Niinistölle, he aloittavat vastauksen minä-sanalla.
Essayahin vaalitentin jälkeen Ylen TV1:ssa alkoi Itse asiassa kuultuna. Vieraana oli Elisabeth Rehn. Hän oli ensimmäinen nainen puolustusministerinä ja presidentinvaalien yllättäjä vuonna 1994.
Katsojalle käy selväksi, että Rehnin menestys ja ura perustuivat siihen, että hän itse tahtoi. Rehn kuvaa haastattelussa mainiosti puolueen poikien puuhia ja asenteita. Vuosien varrella puolueen pojat ihmettelivät, "mitä tuo tyhmä blondiini tekee näissä hommissa". Puolustusministerin hommaan pojat nostivat Rehnin, koska se oli pätkätyö vaarattomana aikana.
Rehn teki esityön Tarja Halosen nousulle seuraavissa presidentinvaaleissa. Mahdollisuus valita nainen presidentiksi viritettiin Ahtisaaren ja Rehnin noustessa kakkoskierrokselle.
Elisabeth Rehn sanoo, että ei olisi pitänyt lähteä enää ehdokkaaksi vuoden 2000 vaaleihin. "Minulla ei ollut tarpeeksi tunnetta ja mieltä".
Jos oma tahto puuttuu ehdokkaalta, sen huomaavat äänestäjätkin.