Meitä varten oli vielä järjestetty lapsi-aikuinen -tunti, jossa hyvinkin pienet (jopa vasta kävelemään opettelevat) lapset pääsivät yhdessä vanhempansa kanssa dojolle. Minä ainakin tällaisena pikkupojasta asti koohottaneena energiapallona olisin junnuna todella innostunut siitä, että saa vähän viskellä ja pyöriä.
Hakunilan dojon sisäänkäyntiä ei muuten ihan heti hoksaa kovassa käytössä olevan liikuntapaikan oveksi. Käynti nimittäin sijaitsee tiiviisti asutun kerrostaloalueen sisäänajotien reunassa puoliksi maanpinnan alapuolella väestösuojan valtavassa metalliportissa. Siitä sitten laskeudutaan korkkiruuvina kiertävää tietä alaspäin satakunta metriä niin että itse urheilutila on varmaan parikymmentä metriä maan alla.
Kun pienehkön salin iso matto oli täynnä pikkujudokoita, istui parikymmentä vanhempaa kuin kanat orrella seinän vieressä vajaan metrin päässä matosta. Salin kulmaan oli seuran ensimmäinen täysipäiväinen työntekijä Matti Ahvenainen askarrellut pienen kopin kokoisen työtilan eli seuran toimiston. Lajille ehkä tyypillisesti tila oli melko - hmmm - askeettinen. Matti on ollut mukana Tikkurilan Judokoissa käytännössä alusta lähtien ja hänen nimensä nousi poikkeuksetta esiin, kun juttelin seuran valmentajien kanssa. Nyt seuraan on saatu toinenkin työntekijä ja jäsenmäärä on ollut tasaisessa kasvussa.
Kuten moneen kertaan sain päivän aikana kuulla ja todeta, judo on ennemminkin elämäntapa tai filosofia kuin urheilulaji. Valmentajat painottavat jatkuvasti hyvää käytöstä ja vastustajan kunnioittamista. Itse kolmen vikurin isänä oli vaikuttavaa katsoa, kun parikymmentä alle kouluikäistä hiljenee treenien alussa ja lopussa maton reunalle kumartamaan Matin rauhallisesta käskystä
Lisäksi oli hauska huomata, että seuran ohjaajat kokoontuvat säännöllisesti omiin yhteistreeneihinsä, joissa valmentajat opettelevat keskenään nyansseja tai kehittävät kokonaan uusia harjoitteita. Seassa oli myös entinen kollegani Urheiluruudusta ja piinkova talouskolumnisti Jouko Marttila. Jokke on kovakuntoinen äijä eikä juuri haasteita pakene, joten oli jossain määrin rentouttavaa nähdä kuinka entinen vahva esimieheni sai pyyhkiä hikeä otsalta, kun isommat miehet pääsivät pari kertaa heittämään. Terveisiä vaan koko porukalle!
Mikäli olet sitä mieltä, että pippurinen Tikkurilan Judokat kuuluu Suomen kolmen parhaan seuran joukkoon, käy NYT äänestämässä Urheilugaalan sivuilla
Äänestysaika päättyy sunnuntaina 27.11.
Riku Riihilahti