Jotenkin nämä kisat ovat kuitenkin aina niin vaikea voittaa. Tai ainakin niin tuntuu ennakolta. Joko kisarata on erittäin omantakeinen ja vaativa kaluston kestävyyden suhteen tai sitten pyörät jäävät tulematta tai tuomarit vaikeuttavat asioita. Tänä vuonna kiusaamaan tuli pieni sairastuminen.
Hyvinkäällä oli kuitenkin kaikki asiat kohdallaan. Rata oli aivan mukava ja mielenkiintoinen. Olin itse ainoa kysymysmerkki kisan suhteen. En ollut pahasti kipeä, mutta sen verran, ettei jalka ollut herkimmillään. Olo ei ollut mahtava. Lähdinkin kisaan tarkkaillen ja ajattelin ajaa muiden vauhtia niin kauan, kun se tuntuu tiukalta. Kilpailu meni kuitenkin jo tykittelyksi ensimmäisellä kierroksella ja jouduin ajamaan karkulaisen kiinni. Sen jälkeen ajoin karkulaisen nimeltään Jussi Rossi kanssa kierroksen, jonka jälkeen kiristin vauhtia.
Ajoin noin kierroksen aika lailla täysiä, jonka jälkeen hölläsin vähän luullessani eroa olevan jo paljon. Eroa ei oikeiden tietojen mukaan ollutkaan paljoakaan ja kiristin vauhtia uudelleen ja pidin sen yllä maaliin asti. Ajoin teknisesti vaativat ja kalustolle vaaralliset paikat hiljaa ja nousut kovaa. Maalissa eroa toiseksi sijoittuneeseen veljeeni, joka ohitti Rossin viimeisellä kierroksella, oli kertynyt kuutisen minuuttia. Rossi tuli kolmanneksi.
Oli hyvä homma voittaa SM-kisat ja saada pistepotti kotiin. Nyt alkaa maailmanranking näyttää hyvältä ja on mukava starttailla tuleviin arvokilpailuihin. Minua kuumotti ajaa tulevana viikonloppuna Sveitsissä maratonia, mutta taitaa jäädä nyt sairastelun takia väliin. Yksi väliviikonloppu kesässä tekee varmaan ihan hyvää ja seuraava startti on Itävallassa ajettava maratoni heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Siitä seuraa EM-kilpailut, kaksi maailmancupia ja XCO-kilpailuja lokakuun puoleen väliin saakka. Saa siis vielä muutaman kerran laittaa miehen tiukoille.
Jukka Vastaranta